Arvostelussa Yes, sir!

Poltteleeko ajatus pelistä, jossa brittiläisen yläluokan ja palvelusväen edesottamukset törmäävät, kipinöivät ja tuottavat tarinaa? Haluatko roolipelata hovimestaria ja viedä peliä englantilaisen huumorin värittämiin kartanomiljöisiin? Toivoisitko, että roolipeli antaisi myös hiljaisemmille pelaajille enemmän valokeilaa ja puheaikaa? Näitä asioita kaipaavien markkinarakoon iskee Nysalor-kustantamon julkaisema, ja Mixu Laurosen kirjoittama Yes, Sir! -roolipelin toinen painos.

Lue loppuun

Romantiikkaa roolipeleissä

Meillä kahdella oli hahmoina varkaat. Kummallakin oli korkea pistemäärä karismassa, toinen oli tyttö ja toinen poika. Hahmojen isät olivat ystäviä ja tunsivat toisensa työn merkeissä: kumpikin oli entisiä seikkailijoita ja varkaita. Nämä nuoret varkaat joutuivat lisäksi useampaan kertaan ennakkoluulojen tönimiksi, sillä he olivat kampanjamaailman ainoat mulatit tuhannen kilometrin säteellä. Jossakin vaiheessa peliä ennakkoluuloihin törmäävät nuoret kysyivät toisiltaan: “Aletaanko oleen yhessä kun ollaan aina yhessä muutenkin?”

Esimerkki oli ensimmäisestä hahmoni romanssista. 12-vuotiaiden poikien pelaamana hahmojen romanssi jäi sisällöltään ohueksi, mutta avasi koko peliporukan silmiä: pelaajahahmojen suhteen toisiinsa ei ole palkko olla joko ystävyys, toveruus tai vihollisuus.

Lue loppuun

Ministi ideaa, maksimaalisesti pelattavaa

Arvostelussa Mini-Dungeon Tome

Harvasta roolipelin lisäkirjasta olen innostunut etukäteen yhtä paljon kuin AAW-gamesin Mini-Dungeon Tomesta (2018). Kirjan idea on yksinkertainen mutta oivaltava: reilut 130 miniseikkailua valmiina pelattavaksi. Kirjasta on versiot, jossa seikkailut ovat yhteensopivia Dungeons & Dragonsin viidennen laitoksen kanssa ja toinen, jonka pelistatit ovat Pathfinderille. Useimpia luolaholveja ei ole sidottu mihinkään kampanjamaailmaan, vaikka muutama onkin mainosmielessä kevyesti linkitetty kustantajan muihin D&D-valmisseikkailuihin. Ja seikkailuja riittää teoksessa järjestyksessä kaiken tasoisille ryhmille ykköstason aloittelevien hahmojen kujanjuoksuista aina tason 20 eeppisiin sankarointeihin saakka.

Lue loppuun

Pelinjohtamista satunnaispelaajille

Coneissa ja muissa pelitapahtumissa on tapana pelata roolipelejä täysin vieraiden ihmisten kanssa ja myös pelauttaa pelejä tuntemattomille satunnaisporukoille. Moni tapahtumajärjestäjä tarjoaa pelauttajille ilmaisen sisäänpääsyn, aterian tai jonkun muun bonuksen annetusta työstä pelinjohtajana. Jännitin aikanaan ensimmäisiä avoimia pelautuksiani kovasti. Nyt suosittelen tätä kaikille pelinjohtajille, joita kiinnostaa kehittää pelinjohtamistaan ja vähääkään haastaa pelinjohdollisia taitojaan.

Lue loppuun

Lokista peliksi

Tämä valmisseikkailu sopii parhaiten fantasiapeleihin. Loki on seikkailun aiheena, juhlistamassa roolipeliblogi Lokia. Seikkailun tapahtumapaikka on rannikkokylä harvaan asutulla rannalla, jossa keskusvalta on heikko. Jossakin ei kovin kaukana meren takana on vahvempi valtakunta. Seutu elää sen verran syvällä barbariassa, että paikalliset ovat lukutaidottomia. Alkupeärinen tapahtumapaikka on Malaxin kylä Roudan maassa, mutta muuta peliä pelaava voi värittää tapahtumat pelimaailmaansa sopiviksi.

Lue loppuun

Sinulla on kaksi lehmää…

Vaikeita hallintotapoja ja aatesuuntia on yhteiskunnallisissa keskusteluissa usein selitetty kahden lehmän vertauskuvalla. Samaa voidaan käyttää roolipelisysteemien erittelyyn, jolloin on helpompi havaita, mikä peli sinulle sopisi. Kävin läpi pelit, joita muistan pelanneeni ja esittelen ne klassisen kahden lehmän vertauksen avulla. Tämän avulla voi nopeasti hahmottaa, mistä pelissä on oikeastaan kyse, ja minkälaista pelaamista se tukee parhaiten. Mikäli suosikkipelisi puuttuu listalta, laita ihmeessä näkemyksesi siitä Lokin kommenttiketjuun.

Lue loppuun

Mikropelit – Tunnin roolipelejä

Voiko roolipeli olla hyvä, jos sen kaikki säännöt ja pelimaailma on mahdutettu alle kymmeneen sivuun? Voiko pelistä nauttia, jos koko peli seikkailuineen mahtuu alle kuuteen sivuun?

Viimeisen vuosikymmenen myötä markkinoille ja nettiin on tulvinut useita erikoisia pienpelejä, joiden säännöstöt eivät yritäkään simuloida kaikkia tilanteita ja joiden pelikirjat ovat kummallisen lyhyitä. Viimeisten vuosien aikana myös suomeksi on alkanut saada valmispelejä, joiden koko materiaali on ahdettu vieläkin tiiviimpään pakettiin, jopa muutamaan sivuun. Lue loppuun

Figuuriroolipelaamista – eli miten miniatyyripeliä hyödynnettiin roolipelissä

Viime vuosina olen pelannut tai pelauttanut kolmessakin kampanjassa, jossa miniatyyripeli ja roolipeli ovat lyöneet kättä ja tuottaneet luovan hybridin. Näissä kaikissa paino on ollut silti roolipelaamisessa, ja siksi kerron aiheesta tässä laajemmallekin lukijakunnalle. Jutussa viittaan lähinnä figupeleihin nimeltä Blood Bowl ja Heroclix, mutta käyttämääni metodia voi hyödyntää roolipeleissä laajemminkin.

Alkuperäinen idea oli yhdistää kummankin pelityypin parhaat puolet. Ensimmäinen kampanja onnistui niin hyvin, että käytin samaa metodia toisessakin pelissä.

Lue loppuun

Kymmenen sukupolven kampanja

Keväällä 2017 peliporukkamme aloitti kampanjan, josta pelinjohtaja lupaili jotakin aivan erilaista kuin kaikki tähän mennessä pelaamamme. Kampanja olisi suunnilleen vuoden mittainen, pelikertoja kerran kuukaudessa, sijoittuisi nykyaikaan, ja käyttäisi Call of Cthulhun pelimoottoria, mutta ilman Cthulhu-mythosta tai taikuutta. Lisäksi hahmoihin ei kannattaisi liikaa kiintyä. Kaiken muun suhteen PJ olikin sitten salamyhkäinen. Lue loppuun