Pelinjohtamista satunnaispelaajille

Coneissa ja muissa pelitapahtumissa on tapana pelata roolipelejä täysin vieraiden ihmisten kanssa ja myös pelauttaa pelejä tuntemattomille satunnaisporukoille. Moni tapahtumajärjestäjä tarjoaa pelauttajille ilmaisen sisäänpääsyn, aterian tai jonkun muun bonuksen annetusta työstä pelinjohtajana. Jännitin aikanaan ensimmäisiä avoimia pelautuksiani kovasti. Nyt suosittelen tätä kaikille pelinjohtajille, joita kiinnostaa kehittää pelinjohtamistaan ja vähääkään haastaa pelinjohdollisia taitojaan.

Lue loppuun

Lokista peliksi

Tämä valmisseikkailu sopii parhaiten fantasiapeleihin. Loki on seikkailun aiheena, juhlistamassa roolipeliblogi Lokia. Seikkailun tapahtumapaikka on rannikkokylä harvaan asutulla rannalla, jossa keskusvalta on heikko. Jossakin ei kovin kaukana meren takana on vahvempi valtakunta. Seutu elää sen verran syvällä barbariassa, että paikalliset ovat lukutaidottomia. Alkupeärinen tapahtumapaikka on Malaxin kylä Roudan maassa, mutta muuta peliä pelaava voi värittää tapahtumat pelimaailmaansa sopiviksi.

Lue loppuun

Sinulla on kaksi lehmää…

Vaikeita hallintotapoja ja aatesuuntia on yhteiskunnallisissa keskusteluissa usein selitetty kahden lehmän vertauskuvalla. Samaa voidaan käyttää roolipelisysteemien erittelyyn, jolloin on helpompi havaita, mikä peli sinulle sopisi. Kävin läpi pelit, joita muistan pelanneeni ja esittelen ne klassisen kahden lehmän vertauksen avulla. Tämän avulla voi nopeasti hahmottaa, mistä pelissä on oikeastaan kyse, ja minkälaista pelaamista se tukee parhaiten. Mikäli suosikkipelisi puuttuu listalta, laita ihmeessä näkemyksesi siitä Lokin kommenttiketjuun.

Lue loppuun

Mikropelit – Tunnin roolipelejä

Voiko roolipeli olla hyvä, jos sen kaikki säännöt ja pelimaailma on mahdutettu alle kymmeneen sivuun? Voiko pelistä nauttia, jos koko peli seikkailuineen mahtuu alle kuuteen sivuun?

Viimeisen vuosikymmenen myötä markkinoille ja nettiin on tulvinut useita erikoisia pienpelejä, joiden säännöstöt eivät yritäkään simuloida kaikkia tilanteita ja joiden pelikirjat ovat kummallisen lyhyitä. Viimeisten vuosien aikana myös suomeksi on alkanut saada valmispelejä, joiden koko materiaali on ahdettu vieläkin tiiviimpään pakettiin, jopa muutamaan sivuun. Lue loppuun

Figuuriroolipelaamista – eli miten miniatyyripeliä hyödynnettiin roolipelissä

Viime vuosina olen pelannut tai pelauttanut kolmessakin kampanjassa, jossa miniatyyripeli ja roolipeli ovat lyöneet kättä ja tuottaneet luovan hybridin. Näissä kaikissa paino on ollut silti roolipelaamisessa, ja siksi kerron aiheesta tässä laajemmallekin lukijakunnalle. Jutussa viittaan lähinnä figupeleihin nimeltä Blood Bowl ja Heroclix, mutta käyttämääni metodia voi hyödyntää roolipeleissä laajemminkin.

Alkuperäinen idea oli yhdistää kummankin pelityypin parhaat puolet. Ensimmäinen kampanja onnistui niin hyvin, että käytin samaa metodia toisessakin pelissä.

Lue loppuun

Kymmenen sukupolven kampanja

Keväällä 2017 peliporukkamme aloitti kampanjan, josta pelinjohtaja lupaili jotakin aivan erilaista kuin kaikki tähän mennessä pelaamamme. Kampanja olisi suunnilleen vuoden mittainen, pelikertoja kerran kuukaudessa, sijoittuisi nykyaikaan, ja käyttäisi Call of Cthulhun pelimoottoria, mutta ilman Cthulhu-mythosta tai taikuutta. Lisäksi hahmoihin ei kannattaisi liikaa kiintyä. Kaiken muun suhteen PJ olikin sitten salamyhkäinen. Lue loppuun

Sotavaltiaiden tanssiaiset

Pöytäpelistä larpiksi – ja takaisin

Kuutisen vuotta vedetty pöytäpelikampanja lähestyi pistettä, jossa olisi aihetta juhlaan. Dungeons & Dragonsin vanhoilla säännöillä hahmot hilattaisiin pian ensimmäistä kertaa pelaamalla expert-säännöiltä mestarisäännöille, ja ajattelin juhlistaa saavutusta jotenkin. Koko Sankarten polku -kampanjani on sikälikin erikoinen, että siinä jokaiselle pelikerralle on valikoitunut eri pelaajayhdistelmä, vaikka pelihahmot ovat pysyneet pääpiirteittäin samoina. Pelaajilla on silti hyvin vapaat kädet hahmojen ohjaamiseen. Hahmojen luonne ja käytös heilahtelee dramaattisesti pelistä toiseen, vaikka perusmotivaatio seikkailuihin onkin kirjoitettu muuttumattomaksi.

Lue loppuun

Tunnin roolipelit osa 2

Ropeconissa on kolme vuotta kilpailtu tunnin mikroroolipelien kirjoittamisesta. Havainnollistaakseni mikropelien mahdollisuuksia analysoin yhtä peleistä pelikokemuksen kautta.

Pidän yläkoulussa roolipelikerhoa, jossa haasteena on roolipelien kannalta tiukka aikataulu. Viikottainen kerhotunti on nimensä mukaan tunnin mittainen. Koska osallistujat saattavat vaihtua viikottain, olen pyrkinyt pelauttamaan enimmäkseen kertapelejä. Tämänkaltaiseen pelaamiseen Ropeconin pelikilpailun pelit sopivan erinomaisesti. Niissä on tiukka fokus ja peli alkaa ilman pitkää hahmonluontia tai sääntöjen opettelua. Jokaiselle kerralle on mahdollista nostaa tuore lähestymistapa roolipelaamiseen ja lyhytkin periodikerho pystyy koulimaan pelaajille monipuolisesti roolipelivalmiuksia.

Lue loppuun