Yksi pieni seminaari

Loppu- ja alkuvuosi ovat olleet mielenkiintoista aikaa. Vielä joulukuun alussa en ajatellut, että tänä vuonna käyttäisin aikani pitkälti pikkuvelhojen, larppien ja kaikenlaisten tukiviidakkojen sekä byrokratian parissa, mutta tässä sitä ollaan. Kaikki alkoi pyynnöstä lähteä perustamaan Avataria, jonka kautta lapsille suunnattuja Velhokoulu-larppeja jatkossa järjestettäisiin, pääkaupunkiseudulta kun uupui sille sopiva nuorisojärjestö. Olen Vera, yhdistyksen sihteeri ja toinen tuottajista. Kanssani yhdistyksen perustajiin kuuluvat Janina Kahela ja Mike Pohjola, ja toimintaamme tukee jo pieni joukko aktiiveja.

Eikö Velhokoulut olisi voinut laittaa jonkin olemassa olevan yhdistyksen alle? No ei oikeastaan. On tärkeää, että lapsille ja nuorille suunnattu toimija on nimenomaisesti nuorisojärjestö. Avatarin lyhyen olemassaolon aikana sen tulevaisuutta on suunniteltu siltä kannalta, että lapset ja nuoret voivat itse vaikuttaa yhdistykseen ja sen peleihin. Jonkun toisen yhdistyksen hampaissa toiminnan pitäisi mukautua olemassa oleviin rakenteisiin, eikä se kertakaikkisesti tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Myös tukia ja rahoitusta selviteltäessä on tärkeää, että toimijan tavoitteet ja toimintasuunnitelma ovat selkeitä, ja monet soveltuvat tuet myönnetään vain nuorisojärjestöille.

 

lokikuva4

Seminaarissa oli katseltavana ja sovitettavana Velhokouluissa käytettyjä proppeja.

 

Lasten ja nuorten larppeja järjestäviä tahoja on Suomessa useita, mutta tarjontaa on silti huomattavasti vähemmän kuin kysyntää. Ensimmäisiä Velhokouluja järjestäessä on käynyt ilmi, että potentiaalisia kävijöitä on varmasti enemmän kuin on tähän mennessä tavoitettu. Porukka ei siis edes välttämättä tiedä, että larppaaminen on juuri se asia joka heidän elämästään puuttuu. Uusia harrastajia voisi tätä kautta saada paljonkin lisää. Se tarkoittaa, että toiminta on suunniteltava pitkäjänteisesti, jotta se tarjoaa säännöllisiä mahdollisuuksia osallistua, sekä vanhemmille pelaajille mahdollisuuden ryhtyä oppimaan pelien tekemistä itse.

Säheltäen tätä ei kannata tehdä. Lapsille ja nuorille toimintaa rakentaessa on oltava tarkkana minkälaista yhteisöä lähtee luomaan, ja että peleissä on sopivaa sisältöä. Kaikki tämä vaatii pedagogista osaamista, jota toiminnan luomiseen haluttiin jo varhain ryhtyä tuomaan mukaan. Tässä vaiheessa suunnittelu ja toteutus alkaa vaatia aikaa ja ammattitaitoa, joten Avatarin tavoitteisiin lukeutuu myös kyky maksaa palkkaa mahdollisimman monelle tekemiseen osallistuvalle. Alkuvaiheissa siihen sisältyy julkisten tukien selvittämistä ja hakemista. Työtä, joka ei ole larpeille ollut koskaan missään määrin helppoa. Onneksi kulttuuri tämän suhteen on muutoksessa, jonka edistämisessä kannattaa olla nyt aktiivisesti mukana.

Pedagogisesti suunnitellut larpit, olivat ne edu- tai viihdepelejä, ovat olleet olemassa jo varhaisista ajoista asti, mutta verkostoja tai toimijoita sen ympärille ei oikeastaan ole Suomessa syntynyt. Kansainvälisesti tila on aivan toisenlainen. Maailmalla toimii lukuisia larppaamista medianaan käyttäviä koulutus- ja edularppiyrityksiä, edu-pelien tekijät ovat verkostoituneita, ja yhdistyskenttä on aktiivista.

Monissa Euroopan maissa toimii kattojärjestöjä ja muita isoja yhdistyksiä, joiden tuoman uskottavuuden ja ammattitaidon kautta edularpit ja muu pedagoginen larppitoiminta on kerännyt julkista tukea, sekä runsaasti osallistujia. Maissa joissa larpeilla ja potentiaalisilla kuluttajilla (koulut, vanhemmat, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijat jne) on isompia kohdanto-ongelmia, ei myöskään ole pitkäjänteisesti tuettu julkisella rahalla näiden järjestöjen ja yritysten toimintaa. Uskottavuus- ja kohdanto-ongelmat näkyvät myös tavassa jolla larppaajat uskaltavat käyttää monipuolista osaamistaan hyväkseen, edu-larpeissa tai vaikkapa työelämässä sekä yrityskentällä. Tavaton määrä taitoja ja kokemuksia jää tunnistamatta. Potentiaalia ja mahdollisuuksia menee hukkaan.

Jotta suomalaiset toimijat voisivat saada tilanteen muutettua, on tärkeää että larppaamisen mahdollisuudet tunnustetaan laajemmin, ja sen peittävää erikoisuuden ja tuntemattomuuden verhoa aletaan vetää sivuun. Toimijoiden keskinäinen dialogi ja yhteistyö on yhtälailla tärkeää, sillä yhteistyössä toimiva verkosto on moninkertaisesti vahvempi kuin keskenään kilpaileva joukko pieniä yksikköjä.

Nämä olivat tärkeitä näkökulmia, kun päätimme järjestää Larppeja lapsille -seminaarin. Näkemyksemme saivat vastakaikua, ja löysimme yhteistyökumppaniksi Helsingin kaupungin, sekä 6Aika – Kasvun ekosysteemit -hankkeen ja Games Factory Helsingin.

 

lokikuva2

Mike Pohjola kertomassa tekemistään edu-peleistä ja Velhokoulujen taustoista.

 

Tuotanto tapahtui järisyttävän nopealla aikataululla, mutta tilaisuus oli siitä huolimatta onnistunut. Tavoitteemme oli esitellä tilaisuudessa paitsi edu-larppeja tekeviä ja pelejä nuorisotyössä käyttäviä ihmisiä toisilleen, myös kertoa aiheesta niille jotka eivät alaa lainkaan tunne.

Paikalle kutsuttiin larpintekijöiden lisäksi ammattilaisia muun muassa kaupunkien organisaatioista, puolueista ja yliopistolta. Ja TAIKE:lta, sillä viime hetken kutsulla tuore pelien läänintaiteilija Jaakko Kemppainen liittyi yleisöön, ja oli vaikuttunut suomalaisen larppaamisen nykytilasta. Voimme kutsua jo pelkästään tätä onnistumiseksi ja iloiseksi asiaksi meidän kaikkien kannalta.

Halusimme antaa läsnäolijoille esimerkin siitä mihin pisteeseen lasten larppaamista voi kehittää, joten kutsuimme paikalle Anders Gredal Bernerin Rollespilsakademietista Tanskasta. Tanskalainen yhteiskunta on ottanut larppaamisen huomattavan avoimesti vastaan, ja harrastus on suosittu monissa ikäluokissa, mutta erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa. Testamentteina toimikoot klassinen esimerkki Østerskov Efterskole, sekä hiljan larppitoiminnalle myönnetty oma leirikeskus. Tässä Anders on ollut merkittävässä roolissa ajaessaan läpi hankerahoituksia ja kääntäessään päättäjien katseet kohti larppaamisen positiivisia vaikutuksia.

Minkään maan malli ei ole suoraan kopioitavissa toiseen maahan, mutta Anders ja Rollespislakademiet eittämättä toimivat Avatarille inspiraationa ja tulevaisuudessa myös yhteistyökumppanina.

 

lokikuva1

Anders Gredal Berner tanskalaisesta Rollespilsakademietista lensi liki suoraan Knudepunktista paikalle kertomaan työstään.

 

Larppeja lapsille oli pieni ja hieman spontaani seminaari, mutta sen kautta havaitsimme kaksi tärkeää asiaa:

A) Vastaavia tapahtumia tarvitaan lisää, ja toimijoiden välisen verkoston rakentaminen virallisessa kontekstissa larppien aftereiden sijaan on keskeistä.

B) Paikalle on tärkeää kutsua ihmisiä eri tahoilta, ei pelkästään muita larppaajia, ja suunnitella ohjelmaa myös heidät mielessä pitäen. Vaikuttajat, päättäjät, yrittäjät, taiteilijat, tutkijat, potentiaaliset harrastajat tai tekijät, ja niin edelleen. Avain uusiin mahdollisuuksiin ei välttämättä ole meillä itsellämme, vaan tarvitsemme siihen muita. Ja muut voivat hyvin tarvita meitä.

Kyseessä oli yksi pieni seminaari, mutta Avatarille ja larppien kehittymiselle osana yhteiskunnallista ilmaisumuotoa se oli silti tärkeä tapahtuma. Asenteet larppaamista kohtaan ovat muuttuneet viime aikoina suopeammiksi. Pelialan ja pelaamisen pitkään jatkunut noste on pedannut tietä myös larppaamiselle (ja muille roolipeleille).  Ensimmäiset apurahoilla järjestetyt larpit on nähty, Kulttuurirahasto lisäsi pelit omaksi osa-alueeksi, ja nyt Suomessa toimii myös peleille omistautunut läänintaiteilija. Koskaan aiemmin ei ole ollut yhtä hedelmällistä pohjaa lähteä rakentamaan uudenlaista toimintaa larppien ympärille tässä maassa.

Nyt voin todeta, ettei tämän artikkelin pointti ehkä koskaan ollut kertoa vain yhdestä seminaarista, vaan nostaa esiin, että tämänkin seminaarin mahdollisti toimintaympäristön muutos. Tämä on tarina joka jatkuu paitsi meidän yhdistyksemme, myös monien upeiden aloitteiden ja projektien kautta joita seuraavien vuosien aikana tässä maassa toteutetaan, jotka kaikki myötävaikuttavat siihen minkälainen tulevaisuus larpeilla Suomessa on. Epäilemättä dokumentoin ajatuksiani tulevan vuoden ajan tähän ja muihin blogeihin, sillä tämä lienee tähän mennessä jännittävin vuosi tehdä töitä larppien parissa.

 


Artikkelin kirjoitti Vera Schneider ja toimitti LOKIn toimitus. Kuvat: Vera Schneider.


 

Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki

Yksi kommentti artikkeliin ”Yksi pieni seminaari

  1. Paluuviite: Keskustele! Uusia mahdollisuuksia larpeille | Loki

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s