“Minulla ei ollut juurikaan avustajakokemusta ennen Ihmisen näköiset -avustajatiimiin mukaan hakemista. Jo ihan yhdenkin pelin jälkeen fiilis on sellainen, että tämähän voisi olla ihan oma, itsenäinen ja hauska osa koko larppausharrastusta! Varsinkin, jos avustajien roolin mielekkyyteen, sopivan porukan hakemiseen ja erityisesti pidemmissä projekteissa tiimin ryhmäytymiseen ollaan valmiita hieman panostamaan.”
Yksi Ihmisen näköiset -liveroolipelin avustajista
NPC, avustaja, ei-pelaajahahmo, nakkikone… Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Liveroolipelin toteuttamisessa on jo pitkään hyödynnetty pelinjohdon ulkopuolisia avustajia monenlaisissa lyhyemmissä ja pidemmissä rooleissa. Kun lähdin mukaan Ihmisen näköiset -pelisarjan pelinjohtoon avustajakoordinaattoriksi, halusin kokeilla voisiko avustamista, nakkeilua ja npc-hommia toteuttaa uudella tavalla.
Larppaan itse harvakseltaan ja tuttavapiirini harrastuksen parissa on aika kapoinen, joten päätös järjestää avoin haku avustajista tuntui luontevimmalta. Tyypillisestihän pelinjohdon ulkopuoliset avustajat ja npc:t ovat pelinjohdon tuttuja, jotka pyydetään mukaan henkilökohtaisten kontaktien kautta tai kenties jonkinlaisilla vaihtokaupoilla. “Tule mun peliin kökkimään puskassa ja säikyttelemään pelaajia, niin mä tulen sitten sun seuraavaan tekemään vastapalveluksen.”
Ihmisen näköisten arvoiksi määritettiin prosessin alussa yhteisöllisyys, kunnianhimo, eettisyys, luotettavuus ja larppaamisen puolesta puhuminen. Henkilökohtaisesti minua inspiroivat erityisesti yhteisöllisyys ja kunnianhimo, kun mietin, miten avustajatoimintaa pelisarjassa toteutettaisiin ja kehitettäisiin. Tavoitteenamme oli luoda tiivis pelaajayhteisö, joten tuntui luontevalta ratkaisulta, että myös avustajista koottaisiin tiimi, jonka yhteisöllisyyteen kiinnitettäisiin erityistä huomiota. Pelipaikkojen ollessa kaupunkipeleissä usein ripoteltu ympäri kaupunkia, eivät avustajat välttämättä lainkaan kohtaisi toisiaan pelissä, mikä tuo oman haasteensa yhteisöllisyyden luomiselle.
Eettisyys kiteytyi itselleni avustajien työn organisointiin. Kiinnitin alusta alkaen huomiota siihen, että avustajien rooli olisi selkeästi kevyempi kuin pelinjohdon, ja tehtävät jakautuisivat kaikille tasaisesti. Koska pelisarja jäi kesken, ei tämä ideaali täysin toteutunut, sillä pelien välissä avustajilla oli tarkoitus olla selkeitä levon ja intensiivisemmän tekemisen jaksoja. Samoin tehtävien jakautuminen tasaisesti jäi vaillinaiseksi, sillä alkuperäisenä ajatuksena oli, että jokainen avustajatiimiin valittu tekisi kolmen pelin kuluessa hauskoja ja tylsempiä nakkeja. Esimerkiksi meillä ei ollut erikseen muonituksesta vastaavaa avustajaa, sitä kuuluisaa keittiönakkia, vaan tarkoitus oli, että jokainen avustaja hoitaisi jossain pelissä keittiöhommia. Vastapainoksi eeppisiä avustajahahmokohtauksia oli tarkoitus tulla kaikkien pelattavaksi.
Pelintekoprosessin alussa pidin muulle pelinjohdolle myyntipuhetta suunnittelemastani avustajaprosessista ja heitin ilmoille ajatuksen, että olisipa siistiä, jos pelisarjamme myötä larppaamiseen tulisi uusi harrastamisen muoto pelaamisen ja pelinjohtamisen rinnalle. Ihmisen näköiset -kokemuksen perusteella sanoisin, että avustamisessa on potentiaalia kehittyä sellaiseksi.
Pelinjohtajatoverini Simo kuvaili avustamista prosessimme alussa rusinoiden napsimiseksi pullasta tai turboahdetuksi larppaamiseksi. Avustajahahmot ovat usein mukana kiinnostavissa kohtauksissa, avustajalla oleva metatieto voi helpottaa pelaamisjännitystä, ja avustajahahmon tehtävä kohtauksessa on usein hyvin selkeä, jättäen kuitenkin tilaa improvisoinnille. Avustajana voi olla myös helpompi kokeilla erilaisia hahmoja ja teemoja, joita ei välttämättä haluaisi heti aluksi pelata kokonaista peliä. Jotkut varmasti myös nauttivat, kun pääsevät tökkimään muiden hahmojen peliä kiinnostaviin suuntiin. Avustaminen voi siis olla monella tapaa hyvin antoisaa pelaamista.
Avustaminen larpissa voi myös olla tapa kehittää itseään. Larpit ovat nykyään melkoisia multimediataideteoksia, joten avustajana voi päästä kokeilemaan kaikenlaista äänisuunnittelusta luovaan kirjoittamiseen. Ihmisen näköisissä annoimme avustajille myös paljon tilaa suunnitella itse avustajahahmojen kohtauksia, ja avustajat myös suunnittelivat ja toteuttivat peliin pakohuonekohtauksen pelinjohdon suuntaviivojen mukaan.
Kun juttelimme avustajien kanssa avustajakaadossa pelisarjan katkettua ensimmäisen osan jälkeen, rusinat-pullasta-larppaamista tai uuden oppimista tärkeämmäksi nousi kuitenkin avustajien tiimi ja sen yhteisöllisyys. Avustajien avoin haku oli yllättävän mullistava tapa tehdä asioita. Monelle avustajatiimiläisistämme se, että saattoi päästä mukaan tuntematta henkilökohtaisesti pelinjohtoa, oli merkittävää. Itsekin koen saaneeni pelisarjan avustajista harrastuskavereita, jollaisia larppeihin pelaajana osallistuessa ei muista pelaajista välttämättä saa. Sen lisäksi, että tiiminä toimiminen yhdistää yksilöitä, osana tiimiä voi olla helpompi tulla uuteen harrastukseen. Aloittelija tai pelinjohtamisesta kiinnostunut pääsevät avustajatiimin jäsenenä kurkistamaan larppaamisen kulisseihin turvallisesti.
Varmasti larpeissa on jatkossakin tarvetta asialleen omistautuneille keittiötiimeille tai muille hyvin tarkkaan rajatuille avustajatehtäville, mutta rohkaisen lämpimästi pelinjohtoporukoita harkitsemaan avustajatiimin kokoamista tai yksittäisten avustajien hakemista myös oman tuttavapiirin ulkopuolelta. Lopuksi todettakoon, että allekirjoittaneen inboxissa on aina tilaa avustajakeikalle tai avustajatiimin koordinointihommille!
Artikkelin kirjoitti Mari Lehtoruusu, ja sen toimitti Heidi Säynevirta.
Sinustako uusi jäsen LOKIn päätoimitustiimiin? Lue lisää!
Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki
LOKI 