Ei tarvitse olla kaikkien tuntema ropeblogaaja, nokkela roolipeliteoreetikko tai julkaissut pelisuunnittelija tullakseen α-coniin. Jos pöytäroolipelaamisen uudet tuulet kiinnostavat, ja haluat nähdä muita harrastuksen kehittämisestä kiinnostuneita, α-con on juuri oikea paikka sinulle.
Kirjoittaja: roolipeliloki
Kirjeitä Heittämättömän Arwan Killasta
20 vuotta HAKkia
Heittämättömän Arwan Kilta – tuttavallisemmin HAK – perustettiin vuonna 1997 Mikkelin legendaarisen Angela Kebabin pöydän ääressä. Jäseniä oli tuolloin 4 hengen pöytäkunta, mutta jo vuoden päästä jäsenmäärä oli noussut 80 paikkeille ja postituslistalla oli runsaampi 200 nimeä. Yhdeksänkymmentäluvun tyylillä ensimmäiset pelit olivat teini-ikäisten innolla rustaamia minipelejä 20-30 hengelle, joiden järjestämistä helpotti hyvät suhteet paikalliseen nuorisotoimeen, jonka kautta useimmat pelipaikat varattiin vaikka päivää aikaisemmin.
Kalenteriongelmat
Vuosirenkaiden kertyessä silmien alle monet huomaavat roolipelaamisen jäävän yhä vähemmälle. Kalenterirajoitteet ja vanhojen pelikaverien hajaantuminen eri suuntiin elämässä tekee pelien järjestämisestä jatkuvasti hankalampaa. Lopulta pelataan kituuttaen ehkä pari kertaa vuodessa. Roolipelaamisesta tulee yksi niistä lukuisista kivoista jutuista, joihin ei vaan tunnu enää vanhempana olevan aikaa.
Lue loppuun
Lokin joululahjavinkit
Mitä nörtille joululahjaksi? Ainahan sitä voi ostaa fandom-kamaa kansainvälisestä verkkokaupasta, jonkun roolipelioheistuotteen tai kerryttää noppakokoelmaa, mutta eikö paras lahja ole omaperäinen ja persoonallinen? Parhaimmillaan ehkä itse tehty? Itse tykkäisin nähdä vaivaa ja tehdä lahjat itse, mutta ollaan nyt rehellisiä ja realistisia. Ei sellaiseen yleensä riitä aika.
Se ei tarkoita, etteikö voisi antaa jotain kaunista ja omaperäistä, kotimaisen käsityöläisen (tai nörtin) rakkaudella tekemää.
Säädyttömiä aikeita – larppi yhdestä yöstä Bahamalla
Jos Säädyttömiä aikeita olisi elokuva, se olisi yhdistetty jatko-osa Pirates of Caribbean- ja Valheita ja viettelyksiä -elokuville ripauksella sensuellia Emmanuellea. Aikuisten sadussa oli aineksia Marie Antoinetten ajan rokokoosta, merirosvotarinoista ja fantasiasta. Lue loppuun
Kirjoittajakutsu: Suomalaiset pöytäroolipelit
Kuva: Mari Saarhelo
Millaista on suomalainen pöytäroolipelaaminen? Miten pelit, maailmat ja sääntöjärjestelmät ovat vuosien varrella kehittyneet? Miten roolipelaaminen onnistui ennen internetiä? Lue loppuun
Mongolien matkassa keskiajalla, historiantutkimus pelinjohtajan apuna
Keskiaikaisista teemoistaan ja lainailustaan huolimatta hurjat mongolit ovat jääneet varsin vieraiksi usein ritarien ja linnojen täyttämissä roolipelimaailmoissa. Fantasiaroolipeleissä ovat omien havaintojeni mukaan usein saaneet örkit ym. vastaavat ainakin pintapuolisen innoituksensa mongoleista, kuvailihan Tolkienkin, jonka Sormusten Herraa useimmiten lainaillaan fantasiaroolipeleihin, kirjojen ulkopuolella kirjeissään örkkejään ”vähiten viehättäviksi mongolin tapaisiksi”. Historiallisemmin suuntautuneissa peleissä paimentolaiset ovat ehkä niin perin juurin vieraita ritariromantiikasta ammentavalle genrelle että niihin ei juuri törmää. Poikkeuksiakin toki on fantasiankin puolella mm. itselleni tuttu jo AD&D 2nd Editioniin julkaistu mongolien innoittama fantasiakampanja The Horde laajennuksena suosittuun Forgotten Realms kampanjaan, jonka fantasiamongoleilla ei ollut torahampaita. Lue loppuun
Roudan maa – fantasiamaailmasta roolipeliksi
Niin sanottuja Kalevala-roolipelejä oli ilmestynyt viime vuoteen mennessä jo ainakin viisi: ANKH (1988), Kalevala-roolipeli (ei painovuotta, 1995?), Ultima Thule (1999), Roudan maa: fantasiamaailma (2003) ja Väinö d20 (2004). Miksi jatkoin tätä sarjaa kuudennella pelillä kirjoittamalla Roudan maa -roolipelin (2016)?
Klassinen hullaantuminen
Pelinjohtajan masennuksesta kohti hyvinvointia
Peli on vihdoin ohi. Väsyttää. Elämä tuntuu ankealta ja sitä päätyy kerta toisensa jälkeen miettimään onnistumisia ja virheitä, joita on tehnyt peliprojektinsa aikana. Huomaa turhautuvansa pieniinkin seikkoihin. Sanoihin, joita on sanottu. Makaa sängyssä pari päivää tuntien surua, haikeutta ja vihaa. Väärinymmärrystä. Tekisi mieli laittaa viestiä pelaajille. Saada viimeisetkin konfliktit selvitettyä. Samalla ajatellen, että se kaikki oli omaa syytä.
Loppubriiffi – muistakaa puhua vain kaksi(kymmentä) minuuttia per nassukka!
”Miten saatoit jättää tämän kertomatta vuosiksi?”
”En kai ollut valmis.”
”…”
”PEEEEEEELII MHYOOOOOOOOHIIIIIIIIII ÄÖÄÖÄÖÄÖÄÖÖÖÖ!”
”Joo peli ohiiiiii! Hooooould! Ähööööö!”
”No niin ryhdistäytykää ja ryhmittäytykää tuohon 30hlö vetävään saliin kaikki 60 pelaajaa. Loppubriiffin alkuun viisi minuuttia!”
”Täh?”
Onko tuttua? Onko tuttua, mitä häh? Sitä on juuri pelannut ties kuinka kauan, kuudesta tunnista jopa ehkä moneen päivään. Suomalaisen larppaajan on ainakin vertaispalautteen perusteella upottava sinne larpin immersioon kuin Joukahainen aapasuohon. Ja sitten ilmeisesti sieltä on singahdettava tuhannen tulisen auringonsäteen nopeudella pois kun loppubriiffi alkaa. Ja sitten muuten TEPRIIFFATAAN.
LOKI 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.