Scrivener on tekstinkäsittelyohjelma, joka auttaa järjestämään sekä jäsentämään tekstiä. Jos Scrivener ei ole entuudestaan tuttu, lisätietoa löytyy osoitteesta: https://www.literatureandlatte.com/scrivener.php
Hankin Scrivenerin jo jokunen vuosi sitten, mutta Jokisillan Majatalon kohdalla päätin, että nyt käytän sitä larpin kirjoitukseen. Olin kuullut sen onnistuvat hyvin, mutta minulla ei ollut mitään hajua kuinka alkaa sitä tekemään. Tässä kirjoituksessa avaan hieman miten lopulta päädyin sen tekemään ja miten kenties tekisin sen seuraavalla kerralla.
Kolumni
Tavallisten ihmisten friikkisirkus
Konna.infon toinen tuotantokausi lokakuussa jatkoi edeltäjänsä hyväksi todetulla, ei niin kaidalla tiellä. Verkkosivujen sanoin: ”[P]elisarja sukeltaa jälleen pääkaupunkiseudun alamaailman syvimpään ja kurjimpaan päähän. Pääpaino tulee olemaan lain molemmin puolin vaikuttavien ihmisten arjen ongelmien ja henkilökohtaisen la dolce vitan tavoittelun tasapainottelussa, yhteiskunnan harmaalle alueelle muodostuneiden yhteisöjen sisäisessä dynamiikassa ja niiden välisissä vuorovaikutuksissa, unohtamatta ajoittaista toiminnallista kohellusta Helsingin sydämessä ja rajaseuduilla.”
Larppien budjetoinnin sietämätön keveys
Pelimaksuista puhutaan taas suomalaisessa roolipeliskenessä. En jaksa kommentoida internet-foorumeille, koska yhdeksässä kerrassa kymmenestä se hukkuu geneerisiin ”itse en maksaisi yli 10€ ellei minua kanneta pelipaikalle kullatulla norsulla”-kommentteihin. No, sosiaalisen median toimintamalli on se että eniten huutava tulee kuulluksi parhaiten. Jos vielä heiluttaa käsiään samalla, voi blokata osan muista huutajista ja niiden Selkeästi Huonommista Mielipiteistä.
Tunnin roolipelit osa 2
Ropeconissa on kolme vuotta kilpailtu tunnin mikroroolipelien kirjoittamisesta. Havainnollistaakseni mikropelien mahdollisuuksia analysoin yhtä peleistä pelikokemuksen kautta.
Pidän yläkoulussa roolipelikerhoa, jossa haasteena on roolipelien kannalta tiukka aikataulu. Viikottainen kerhotunti on nimensä mukaan tunnin mittainen. Koska osallistujat saattavat vaihtua viikottain, olen pyrkinyt pelauttamaan enimmäkseen kertapelejä. Tämänkaltaiseen pelaamiseen Ropeconin pelikilpailun pelit sopivan erinomaisesti. Niissä on tiukka fokus ja peli alkaa ilman pitkää hahmonluontia tai sääntöjen opettelua. Jokaiselle kerralle on mahdollista nostaa tuore lähestymistapa roolipelaamiseen ja lyhytkin periodikerho pystyy koulimaan pelaajille monipuolisesti roolipelivalmiuksia.
Päätösvaltainen pelaaminen
Termi ”päätösvaltainen” on paras käännös, jonka löysin sanalle ”agency.” Helpoin tapa kuvailla päätösvaltaista pelaamista on käyttää esimerkkiä, jossa pelaajahahmot osallistuvat pitkään sotaan. Sotaa käydään pohjoisten maiden örkkiheimoa vastaan, jolla on nuori ja karismaattinen johtaja. Sankarit päättävät lähteä vaaralliselle tehtävälle, jonka tavoite on kaataa örkkiheimon johtaja ja heikentää vihollisen tahtoa käydä sotaa.
Varjopeli, uhka vai mahdollisuus?
En varmasti ole ainoa pelinjohtaja, jolla on jonkinlainen ydinpeliporukka. Heidän kanssaan tulee istuttua pelipöydän ääreen vuodesta toiseen. Vuosien myötä huomaan itse toistavani tiettyjä stereotyyppejä, juonikuvioita ja maneereja. Uusien pelaajien kanssa tämä ei yleensä muodosta ongelmaa. ”Vanhalla” peliporukalla sen sijaan saattaa ajoittain tulle tunne, että nämähän tuntevat jo kaikki kikat, temppupussi on tyhjä ja omalle mukavuusalueelle on jämähdetty melko tukevasti. Puituani asiaa samojen teemojen kanssa painiskelleiden kaverien kanssa, päätin muutama vuosi takaperin kokeilla D&D 3.5:n Forgotten Realmsiin sijoittuvassa pelissä varjopelaajamekaniikan käyttämistä.
Tunnin roolipelit osa 1
Tässä pelissä pelaajahahmot ovat
…kettua jahtaavia ajokoiria!
…valtavan lohikäärmeen tunteita!
…vakoojiksi vahingossa päätyneitä mielisairaalavankeja!
Ropecon 2014 lanseerasi roolipelisuunnittelukilpailun, jossa tarkoituksena oli kehittää tunnissa pelattavia mikroroolipelejä. Kolme vuotta myöhemmin koossa on jo kolmisenkymmentä tunnissa pelattavaa ”lisää vain pelaajat” -roolipeliä, joiden aiheet vaihtelevat laidasta laitaan.
Ropeconin järjestäjäryhmään kuuluneet Aaro Viertiö ja Arttu Hanska ideoivat tuolloin mallin, josta tuli menestyskonsepti. Ropeconissa oli järjestetty seikkailunkirjoituskilpailuja jo joidenkin vuosien ajan, mutta tällä kertaa aiherajaus oli tiukempi kuin koskaan. Tavoitteena oli luoda aloittelijaystävällisiä, pelivalmiita kokonaisuuksia, joissa roolipelin avaamisesta kuluisi vain tunti pelin hallittuun päättymiseen. Kilpailupelejä pelautettiin Ropeconin Kokemuspisteessä, jossa osallistumiskynnys on matalampi kuin ennakkoilmoittautumista vaativissa peleissä. Kunakin vuonna annettiin myös teema, jonka avulla kilpailutöitä ohjattiin tiettyyn suuntaan.
Pelinjohtajalta pelinjohtajalle, Osa 1: Kuvailemisen jalo taito
Kaikki aistit mukaan
Pelinjohtajan on helppo pitäytyä totutussa tavassa ja kuvailla hahmojen havaintoja enimmäkseen näköaistin kautta. ”Saavutte majataloon. Majatalossa on vain yksi kerros. Oikealla on takka, ja harvalukuinen asiakaskunta istuu jotenkin väsyneen ja masentuneen näköisenä likaisissa pöydissään.”
Ropecon 2014
Kunniavieraat Jason Soles ja Luke Crane. Kuva: Esa Toivonen
Ropecon 2014 tuli ja meni. Alkuperäisenä tarkoituksena oli kirjoittaa yleispätevä raportti conista, mutta yleispätevä on vähän hajuton ja mauton. Jokaisen Ropecon-kokemus on niin erilainen, että on vaikea tiivistää mitään hienoa sanottavaa, joka olisi kaikille yhtä hienoa. Conin jälkeen osa porukasta kehui sen olleen kaikkien aikojen paras, kun taas osalle se ei tuntunut miltään ja jätti miedon jälkimaun.
Erään Pelisuunnittelijan Tarina – Osa 10: Roolipeleistä mobiilipeleihin
Paljon onkin kulunut jo aikaa viimeisimmästä Pelisuunnittelijan Tarinasta, joten ei liene pahitteeksi kerrata mitä aiemmin on tullut kirjoiteltua. Vaikka Lokin venähtänyt tauko onkin osasyy hiljaiselolle, suurempi tekijä kolumnin kymmenennen osan valmistumiselle on ollut muut kiireet oman yrityksen parissa. Lue loppuun
LOKI 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.