Larppaaminen Japanissa

Olin vaihdossa Japanissa puoli vuotta 2016-2017, joten luonnollisesti keksin tutkia harrastettiinko siellä larppausta tai olisiko siellä minulle sopivia pelejä joihin osallistua. Tutkimukseni ei tuottanut tulosta: lähimmäksi osuivat paikallisen steampunk-skenen tapahtumat, mutta ne sisälsivät lähinnä käsitöiden myyntiä ja musiikkiesityksiä.

Tuolloin ainoa tunnettu japanilainen larppi oli englanninkielinen ja ulkomaalaisille suunnattu, kanadalaisen Underworld-kampanjan Nagoyassa sijaitseva haara Guildhouse Havenhollow. Sen toiminta alkoi vuonna 2015, ja haara järjestää yhä kuukausittain pelejä. Larpit japanilaisilta japanilaisille loistivat poissaolollaan.

Selitys löytyi vasta pari vuotta myöhemmin: vaihtoni aikoihin Japanin larppikulttuuri oli vasta syntymässä, eikä pienistä paikallisista ryhmistä ollut vielä juurikaan tietoa netissä. Tuloksia alkoi löytyä, kun kaivoin aiheen uudestaan esiin suunnitellessani reissua vuodenvaihteeseen 2018-2019.

Tokiolaisen Avisomnia-ryhmän pieni fantasiapeli sattui osumaan juuri sopivasti matkani loppupuolelle. Pakkohan sitä oli kokeilla rajallisesta kielitaidostani huolimatta. Otin ryhmän kolmihenkiseen pelinjohtoon yhteyttä Twitterissä. Minut otettiin innolla vastaan, joten pakkasin mukaan geneeriset fantasiaseikkailijan propit ja suuntasin kohti Tokiota.

Kävin moikkaamassa avisomnialaisia jo hieman etukäteen, sillä he sattuivat pitämään pöytää jokavuotisessa Comiket-fanitaidetapahtumassa. Avisomnia käyttää peleissään omaa Somniter-sääntöjärjestelmäänsä, ja tapahtumassa myynnissä oli sääntökirja erityisten hahmokorttien kanssa ja kolmen lyhyen skenaarion kokoelmakirja. Minulle tuli täytenä yllätyksenä, että Comiketissa ylipäätään myytiin mitään larppaamiseen liittyvää, vaikka tämä oli jo kolmas kertani tapahtumassa.

Vielä enemmän minut yllätti monen pöytärivin laajuinen pöytäroolipelialue. Ilmeisesti Japanissa on hyvinkin elinvoimainen pöytäropeskene, ja suosittuja ovat muun muassa Dungeons & Dragons, Call of Cthulhu sekä japanilainen fantasiasysteemi Sword World. Ostin tietenkin sekä Avisomnian sääntökirjan että skenaariokirjan – ties vaikka saisin joskus käännettyä ne siihen kuntoon, että voisin pelauttaa niitä Suomessa.

Kuvassa kirjava japanilainen sääntökirja, jonka kannessa kaksi fantasiahahmoa. Vieressä levitettynä taistelumekaniikassa ja hahmonluonnissa käytettäviä kortteja.

Avisomnian Somniter-sääntökirja, sekä peliin kuuluvia kortteja. Kuva (c) Avisomnia / http://www.avisomnia.jp

Larppaamista korttimekaniikalla

Itse larppi järjestettiin pari viikkoa myöhemmin. Paikka peliin varattiin netissä ja sen pystyi maksamaan lähikioskilla, hyvin samaan tapaan kuin Japanissa ostetaan vaikkapa konserttilippuja. Kysessä oli vasta kolmas Avisomnian peli, ja se järjestettiin Yoyogi-puiston toisella puolella alueella, jossa en ollut koskaan ennen käynyt.

Pienen harhailun ja useamman Twitter-viestin jälkeen löysin oikean rakennuksen, jossa minua odottivat Avisomnian pelinjohtajat Uka, Chima ja Urume sekä kaksi muuta pelaajaa. Nopean proppautumisen jälkeen käytiin läpi pelin säännöt (jotka ystävällisesti oli käännetty minulle Google Translatella) ja luotiin hahmot. Hahmonluonnissa päätettiin nimi ja hahmoluokka, joka määritti hahmon pisteet, kyvyt ja esineet.

Itse peli, nimeltään Goblin Festival, oli parin tunnin varsin pöytäroolipelimäinen skenaario, jossa seikkailijaporukka palkataan tappamaan läheisessä luolastossa vaanivat goblinit. Meitä pelaajia oli vain kolme: Urume toimi varsinaisena pelinjohtajana, Uka ja Chima pelasivat kaikkia NPC-hahmoja. Sama huone esitti sekä kylää että luolastoa, kuutiomaiset jakkarat muodostivat tiet ja seinä. Tapahtumapaikkojen vaihtuessa meidät ohjattiin käytävään odottamaan, kun pelinjohto järjesteli tilan uudestaan ja sammutti valot.

Taistelut goblineja vastaan hoidettiin Somniter-sääntösysteemin korttimekaniikalla. Taistelun alussa pelaajat ja goblineita pelaavat pelinjohtajat saivat kukin kolme numerokorttia. Hyökätessä hyökkääjä ja kohde antoivat niistä yhden pelinjohtajalle. Suurempi numero voitti yhteenoton, ja uudet kolme korttia sai kun edelliset oli käytetty.

Hyökätessä täytyi rakentaa taktiikka parhaiden korttiensa käyttämiseksi siten, että iskun sai läpi. Kuten arvata saattaa, immersion tai ylipäätään hahmossa olemisen taso tai määrä ei ollut kovin korkea. Toisaalta minun japaninkielen tasollani tämä helpotti pelaamista huomattavasti. Luolaston jälkeen goblineita hyökkäsi myös kylään, mutta lopulta ne saatiin kuin saatiinkin voitettua, ja sankarit pääsivät viimein palaamaan tavernaan juhlimaan.

Pieni, kehittyvä ja avoin skene

Kyselin jälkeenpäin pelinjohdolta paljon japanilaisesta larppikulttuurista. Vaikka paikallisia eroavaisuuksia varmasti löytyy, jonkin verran yleistyksiä pystyy tekemään. Koko skene on hyvin pöytäropelähtöinen, sillä muiden esikuvien puutteessa se on ollut helpoin pohja jolta lähteä päättelemään, mitä larppaaminen voisi olla. Tämä selittää taistelupainotteisuuden ja osumapisteet, ja kenties osin myös lyhyet, helposti uudelleenpelautettavat skenaariot, joita valtaosa paikallisista peleistä tuntuu olevan.

Pelien kesto on yleensä parista tunnista päivään, eikä suomalaisille tuttuja koko viikonlopun pelejä, joita varten matkustettaisiin porukalla jonnekin kaukaiselle metsämökille, ilmeisesti tunneta lainkaan. Japanilaisten kiireisen elämän ja sopivien pelipaikkojen puutteen vuoksi valtaosa peleistä on rajoitettu pieniin vuokrahuoneisiin ja yhden illan harrastuskertoihin. Hahmoissa tärkeintä ovat kyvyt, ei taustatarina, enkä ole vielä löytänyt yhtään larppia, jossa olisi pelinjohdon kirjoittamia hahmoja tai ylipäätään henkilökohtaisia, draamapainotteisia juonia.

Suurin osa larpeista on pieniä noin 5-20 hengen pelejä, mutta poikkeuksiakin löytyy: Yuru LARP -bofferitaistelukampanjan 13. peli viime syyskuussa Chibassa saavutti ensimmäistä kertaa yli 100 pelaajaa. Kaikki löytämäni porukat ovat olleet ihailtavan avoimia, ja pieni skene etsii jatkuvasti uusia pelaajia. Kuka tahansa on tervetullut.

Säännöt käydään tarkkaan läpi, eikä minkäänlaisia proppausvaatimuksia ole. Varsinaisten larppien lisäksi ryhmät järjestävät monenlaisia muita tapahtumia kuten käsityötoreja, ja osallistuvat aktiivisesti harrastuksen promotoimiseen esimerkiksi pöytäroolipelitapahtumissa. Yhdellä tällaisella käsityötorilla olen jopa päässyt käymään, ja vaikka itse larppaaminen Japanissa vielä onkin vielä varsin alkuvaiheessa, paikallinen taso korujen ja muiden pienten proppien tekemisessä on korkea.

Odotan innolla, että pääsen seuraavan kerran Japaniin larppaamaan. Vaikka Goblin Festival ei ehkä ollut ihan sitä mitä larpeilta yleensä haen, pelinä se oli ehdottomasti hauska, sääntösysteemi täytti tarkoituksensa ja kaikki uudet tuttavuuteni olivat todella vieraanvaraisia.

Toivon myös jollain tavalla helpottavani kokemusten vaihtoa kulttuurien välillä – ilman japanin kielitaitoa japanilaisissa peleissä ei nimittäin pärjää, eikä useimpien japanilaisten englannin taso ole tarpeeksi hyvä muiden maiden larppikulttuureihin tutustumiseen esimerkiksi netin kautta.

Japanilainen skene kehittyy koko ajan, ja todennäköisesti laajenee ajan myötä pienistä fantasiataistelupeleistä myös muihin genreihin ja tyyleihin. Kysymys onkin, että milloin nähdään ensimmäinen japanilaisten järjestämä kansainvälinen larppi?

Aiheeseen liittyviä linkkejä:

Artikkelin on kirjoittanut Laura Sirola ja toimittanut LOKIn toimitus.

Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki