Armas kotimaammekaan ei ole säästynyt oheistuoteromaanien vitsaukselta. Pääasiallisesti suomenkielinen valikoima koostuu Jalavan kustantamista Forgotten Realms- ja Dragonlance-käännöksistä, mutta mukaan mahtuu myös muutama kotimainen teos, Pro Gamesin vuonna 1992 julkaisema Shadowrun-suomennos Pysy erossa lohikäärmeistä (alkuteos Never Deal with a Dragon, Robert N. Charrette) ja William Kingin Warhammer-kirjat Peikonsurma ja Skaveninsurma. Lue loppuun
sata hyvää kirjaa
Sata hyvää kirjaa, osa IV: Kaanonin laki
Sivistyssanakirja tietää kertoa, että sana kaanon tulee kreikan kielen sanasta κανών, joka tarkoittaa mittatikkua. Kaanon tarkoittaa katolisen kirkon pyhimysluetteloa, uskonnollisten tekstien kokoelmaa, tai sellaista kontrapunktista, toistuvaa sävellystä, joilla meitä kaikkia kiusattiin ala-asteen musiikintunneilla. Englanniksi se on canon, mikä on roguen ohella yksi roolipelifoorumien yleisimmin sössityistä kirjoitusasuista.
Fandomien keskuudessa termillä on aivan oma merkityksensä, ehkäpä lähinnä pyhien tekstien kokoelmaa. Kaanon, fiktiivisistä maailmoista puhuessa, on kaikki se, mikä maailmassa on ”totta”. Se on virallinen totuus ja yleensä oikeuksienhaltijan sanelema. Tässä artikkelissa käytetään sanaa juurikin tässä merkityksessä.
Lue loppuun
Sata hyvää kirjaa, osa III: 90-luvulta nykypäivään
No, eipä siitä historiasta yhdellä artikkelilla selvitty.
Ysäriä
Dragonlance-romaanien sekä R.A. Salvatoren kirjojen menestys löi kaikki ällikällä. Yllätyksestä toivuttuaan käytännössä jokainen roolipelifirma, jolta vain resursseja löytyi, rupesi julkaisemaan omia romaanejaan 90-luvun alussa. Usein niitä kirjoittivat pöytälaatikkokirjailevat pelisuunnittelijat, mutta laadusta on tässä vaiheessa vaikea sanoa mitään kun näitä teoksia on vaikeaa enää mistään löytää. Useimmat sarjoista, kuten esimerkiksi Cyberpunk 2020 (kaksi romaania) tai Castle Falkenstein (kolme romaania) jäivät muutamaan teokseen, mutta joistain tehtailtiin enemmänkin tekstiä.
Lue loppuun