The Quick on kevyt roolipeli raskaista aiheista. Se on tehty Nordic noirin hengessä: “pohjoismainen hyvinvointivaltio” on pelkkää mädäntyneen yhteiskunnan taakseen kätkevää sanahelinää, ja paraskin sankari joutuu toimimaan moraalisesti arveluttavalla alueella. Väkivalta ja kuolema ovat alati läsnä, ja ne jättävät todellisuuden kudelmaan huonosti arpeutuvia haavoja, joiden läpi tunkeutuu unohdettuja kauhuja.

Sankarimme ovat pieni joukko yksilöitä, jotka uskovat voivansa korjata todellisuuden rakenteeseen tulleet halkeamat ja siten suojella tavallisia ihmisiä niiltä hirveyksiltä, jotka elävät tuolla ulkona. Yliluonnollinen on siis asetelmassa vahvasti mukana, vaikka pelin tapahtumat ja hahmot ovatkin kiinni enimmäkseen nordicnoirmaisessa vääristyneessä nykymaailmassa. Peliä voisikin tavallaan pitää Salaisten kansioiden ja Millennium-trilogian yhdistelmänä.

The Quickia pyörittävä pelimoottori muistuttaa hieman story games -skenen hitiksi noussutta Powered by the Apocalypse -säännöstöä. Kyseessä ei kuitenkaan ole puhdas tarinapeli. Pikemminkin kyse on pohjoismaisen perinteen ja tarinankerronnan ehdoilla tehdystä pelistä, jossa amerikkalaisen uuden aallon temppuja ei käytetä yhteisen tarinan rajaamiseen vaan hahmojen valinnoista syntyvän draaman rakentamiseen.

Mistä kaikki lähti?

Skandinaavisen uuden aallon poliisi- ja rikossarjojen – eli Nordic noirin – tuominen roolipeleihin on kiinnostanut minua siitä asti, kun kuulin Jukka Sorsan toistaiseksi julkaisemattomasta Murharyhmä-konseptista. En kuitenkaan saanut aiheesta otetta ennen kuin keksin yhdistää Jukan konseptista saamiini ajatuksiin elementtejä aiemmin kehittelemästäni, urbaania fantasiaa ja kauhua yhdistelevästä VEIL-hankkeesta.

Päivätöissäni ITC-alalla on itsestäänselvyys, että ajatuksia kokeillaan mahdollisimman varhain käytännössä. Lähdin siksi kokeilemaan peli-ideaa niin kevyesti kuin suinkin.

Pelimoottorin pohjaksi valitsin vanhan hahmovetoisen Harhapolku-säännöstöni, jota oli helppo uudistaa lisäämällä siihen viime aikoina yleistyneitä periaatteita, kuten konfliktien mallintaminen siirtoina ja pelinjohtajan toimiminen eräänlaisena valmentajana.

Asetelma puolestaan lähti liikkeelle Wikipedian Nordic noir -kuvauksesta ja nopeasti luonnostellusta populaarikulttuuriviitteestä:
“This game is bit like early Hellblazer comic. Nasty things want to come to our world and only thing that stand in their way is our not-so-shiny heroes. Who will probably burn badly as they try to keep the gates of Hell closed.”

Tämän lisäksi loimme ensimmäisten testipelaajien kanssa muutaman hahmokonseptin lainaamalla ajatuksia muista urbaania fantasiaa edustavista peleistä, kuten Kultista, Unknown Armiesista, Godlikesta ja White Wolfin Old/Classic World of Darkness -sarjasta.

Hahmokonseptien, lainatun asetelman ja kevyen mekaniikan avulla selvisi melko nopeasti, että pelikonsepti on toimiva ja vetävä ja että sen päälle voisi rakentaa ihan kokonaisen pelin.

Nordic noir

Pohjoismainen rikoskirjallisuus- ja tv-sarjat ovat nyt juuri nyt todella suosittuja. Ilmiötä kutsutaan hieman lähteestä riippuen Scandinavian noiriksi, Scandi noiriksi tai Nordic noiriksi. Suomalaisena pidän toki Scandi-alkuisia termejä hieman suppeina, vaikka ilmiö onkin lähtöisin ruotsalaisten kirjailijoiden kynästä.

Nordic noirin perusajatus on tiivistetty erinomaisesti Taina Vuokon blogissa Taina – Maaginen realismi:
”Nordic Noir on usein synkkääkin synkempää. Murhat ovat raakoja, eikä edes lapsiin kohdistuva väkivalta ole tavatonta. Rikollisia jahtaavat päähenkilöt ovat itsekin enemmän tai vähemmän ongelmaisia. Toisilla on alkoholiongelma, toisilla on takanaan vaikea lapsuus. Kieli on suoraviivaista, jopa lakonista. Kuvailuun ei suotta käytetä turhia lauseita.”

Koska on älyttömän hienoa, että Suomesta tulee vihdoin hyvä poliisisarja, kannattaa genreen tutustua ennen kaikkea katsomalla Yle Areenasta Sorjosta.
Jos Sorjonen ei syystä tai toisesta tunnu omalta (ja vaikka tuntuisikin), kannattaa vilkaista myös jostakin striimauspalvelusta pohjoismaisten tv-yhtiöiden yhteistuotantoa Siltaa tai genren klassikkoa eli Millenium-trilogiaa.

Siirrot ja systeemi

On oikeastaan hyvin mielenkiintoista, miten hyvin The Quickin tarinamekaniikat tukevat freeformin suuntaan kallistuvaa tarinankerrontaa.

The Quickin systeemi pohjaa Harhapolku-nimiseen kokeiluuni, jonka pelimekanismi keskittyi satunnaisten pistearvojen tuottamisen sijasta niihin seikkoihin, joilla on merkitystä pohjoismaisissa freeform- ja tarinapeleissä – toisin sanoen hahmojen taustaan ja siihen, mitä pelissä elävöitetään.

The Quickia tehdessämme muokkasimme systeemiä kuitenkin lisäämällä siihen vaikutteita uuden aallon jenkkipeleistä. Pelaajien toimia ryhdyttiin kutsumaan siirroiksi ja turhat ”vastakkaiset” heitot muutettiin Fatesta tutuiksi useita tuloksia antaviksi heitoiksi, mikä teki systeemistä selkeämmän ja ymmärrettävämmän. Perusajatus hahmojen taustan ja olemuksen tärkeydestä säilyi pelitestauksesta päätellen silti vähintään yhtä vahvana kuin alkuperäiskokeilussakin.

Yksinkertaistetusti pelissä heitetään noppaa silloin, kun hahmo tekee jotakin dramaattista tai merkittävää, ja tulokseen vaikuttavat hahmon tausta ja tavoitteet. Heitolla voi olla neljä erilaista tulosta: 1) käy niin kuin hahmo toivoi, 2) lopputulos on toivottu mutta sivuvaikutukset eivät, 3) käy toisin kuin hahmo toivoi tai 4) käy köpelösti.

Tämän ymmärtää helposti ajattelemalla väkivallalla uhkaamista, sillä väkivallan varsinaisena tavoitteenahan on itse asiassa harvoin kohteen vahingoittaminen. Onnistuessaan hahmo saa sen mitä halusikin. Jos onnistumisella on sivuvaikutuksia, hahmo saa todennäköisesti tahtonsa läpi, mutta vasta vahingoitettuaan kohdettaan. Jos hahmo epäonnistuu, köpelösti käyminen tarkoittaa, että kohde vahingoittuu ja tahtoa ei saada läpi.

Samassa yhteydessä lisäsimme peliin Petri Leinosen +H-projektissaan kehittämän, pohjoismaisiin tarinapeleihin sopivan mekanismin, jossa pelinjohtajan toiminta mallinnetaan siirroiksi ja siirrot kuljettavat tarinaa eteenpäin juonikoukusta juonikoukkuun yhdessä peliporukan päätösten kanssa.

Kun pelinjohtaja esittelee juonikoukun ensimmäisen kerran, pelaajien heittoihin lisätään yksi haastenoppa. Jos hahmot tutkivat juonta pitemmälle, haastenoppien määrä kasvaa juonen taustojen paljastumisen myötä lopulta kolmeen. Tämä rakenne antaa pelaajille vallan päättää, mitä vihjeitä tutkitaan, ja samalla auttaa pelinjohtajaa taustoittamaan tarinan käänteitä. Yllä olevassa esimerkissä (2. rivi) hahmot löytävät ruumiin vajasta, ja pelinjohtajan on tuotava tarinassa kahdesti eri tavoin esiin murhan rituaalinomaisuus ja sitten kahdesti se, että tekijä on ammattilainen. Vasta sen jälkeen hän saa tuoda tarinaan outoja ilmiöitä, ja lopulta mukaan astuu yliluonnollinen uhka.

Haastenopat eivät tee onnistumista vaikeammaksi, mutta ne lisäävät sivuvaikutusten ja ongelmien todennäköisyyttä hahmojen siirroissa. Tämä tukee oivallisesti ajatusta pelinjohtajasta ja pelaajista rakentamassa kiinnostavaa peliä yhteisvoimin.

Lopputulos on yllättävän toimiva ja pelinomainen säännöstö, joka jättää oivasti tilaa pelaajien ilmaisulle ja jopa freeformille.

Mitä seuraavaksi?

The Quick alkoi VEIL-korttipeliprojektini sivujuonteena, jonka avulla pääsin kokeilemaan uuden aallon pelimekaniikkoja ja hyödyntämään vihdoin Murharyhmän antamia ideoita. The Quickista on kuitenkin kehittynyt toimiva ja kiinnostava peliprojekti, jonka on tarkoitus kasvaa julkaistavaksi englanninkieliseksi pienpeliksi.

Minun ja Petri Leinosen aikeena on puhua seuraavassa Tracon Hitpointissa sellaisista tarinavetoisen pelin johtamismekaniikoista, jotka ovat saaneet alkunsa +H:sta, ja siitä, miten näiden rakenteiden avulla voidaan tuottaa sekä parempia skenaarioita että parempaa pelinjohtamista.

Viitteet

The Quick on Ville Takasen, Petri Leinosen ja Teemu Rantasen kirjoittama konseptivaiheen roolipeli Nordic noirista ja väkivallan jälkeensä jättämistä kaiuista todellisuuden pinnassa.

VEIL (myös Harhapolku) on Ville Takasen monipolvinen projekti yliluonnollisen, uskomusten, selittämättömän ja oudon käsittelemisestä peleissä. Sen viimeisin tuotos on salaliittojen ja urbaanin fantasian maailmaan sijoittuva korttipeli.

+H on Petri Leinosen kirjoittama, betatestivaiheeseen lähiaikoina siirtyvä science fiction -kauhuroolipeli osaavista ammattilaisista, jotka joutuvat etulinjaan kun maapallolla kohdataan täysin uudenlaista elämää.

---

Artikkelin kirjoittanut Ville Takanen, toimittanut Seppo Raudaskoski.