Kultainen lohikäärme 2018

”Muistaakseni kävin ensimmäisessä Ropeconissani 1995 tai 1996, aika kersana”, muistelee 37-vuotias Juhana Pettersson, kun istumme kalliolaisen lounasravintolan terassilla Suomen kesään sopimattoman korkeassa lämpötilassa. ”Se suomalainen ropeskene, joka tässä tapahtumassa kokoontui yhteen, muodostui kyllä minulle kotiskeneksi jo heti alusta alkaen ja on ollut sitä koko ajan.”

Juahna Pettersson Messukeskusksessa mustassa paidassa pitelee Kultainen lohikäärme patsasta ropecon ranneke ranteessaan

Kuva: Tuomas Puikkonen

En muista, milloin tapasin Juhanan ensimmäisen kerran. Se on tapahtunut joko Ropeconin Keltsussa tai jossakin larpissa, mutta joka tapauksessa tulimme jossakin vaiheessa tietoisiksi toisistamme. Ensimmäisen kerran muistan tehneeni Juhanan kanssa aktiivisesti yhteistyötä vuonna 2011, kun Juhana, Kristoffer Apollo ja Tobias Wrigstad julkaisivat suomeksi kokoelman tanskalaisia freeform-pelejä teoksessa Unelma keltaisesta kuninkaasta ja muita tanskalaisia roolipelejä. Sinä vuonna Ropeconissa oli tanskalaisia pelinjohtajia, ja kuten vähemmän tunnettujen pelityylien ja ulkomaalaisten vieraiden kanssa aina käy, kommelluksilta ei vältytty. Freeform-skenuja ei oikein voi vetää normaalin Ropecon-pelipöydän ääressä isossa pelisalissa, joten päädyin auttamaan silloista roolipelivastaavaa pelien sijoittelussa ympäri Otaniemeä ja kommunikaatiossa tanskalaisten kanssa. Yksi peleistä päätyi saunaan. Nyt teemme Juhanan kanssa yhdessä larppia, joka perustuu hänen kirjaansa Tuhannen viillon kuolema.

Tänä vuonna Juhanalle myönnettiin Ropeconin Kultainen lohikäärme -palkinto. ”Kultainen lohikäärme on Suomen ainoa merkittävä pelialan tunnustuspalkinto, tai ylipäätään ainoa konkreettinen osoitus tehdyn työn merkityksestä, jonka Suomessa voi saada. Sen saaminen on siinä mielessä hyvin merkittävä saavutus ja hetki, joka vaatii myös myöntämään oman työn tärkeyden ja arvon”, sanoo palkinnon vuonna 2016 saanut Miska Fredman. Miska on yksi Suomen tuotteliaimmista pelisuunnittelijoista ja Ironspine-roolipelikustantamon perustaja. ”Juhana Pettersson on tehnyt jo vuosien ajan töitä suomalaisen roolipeliskenen parissa. Hänen työnsä on ollut monipuolista ja kansainvälistä. Hän on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen suomalaiseen roolipeliskeneen omalla panoksellaan ja tullut tunnetuksi suomalaisen skenen edustajana myös ulkomailla.”

Juhana itse pitää Kultaista lohikäärmettä tärkeänä juuri siksi, että skene legitimoi sen avulla itseään. ”Sillä on minusta merkitystä sekä roolipelien ja larppien yhteiskunnalliselle statukselle että alan omille rakenteille. Roolipelien yhteiskunnallinen status alkoi nollasta, ja sitä on hiljalleen kohotettu niin kuin kaikilla uusilla luovilla aloilla joudutaan tekemään. Pitää legitimoida itse itsensä. Harvoin sitä kukaan tulee tekemään kenenkään puolesta. Ja näin me olemme tehneet meidän skenessämme. Minun mielestäni Kultainen lohikäärme on ollut keskeisessä roolissa myös skenen itseymmärryksen kannalta, eli me ymmärrämme että olemme olemassa, meillä on historiaa ja kaanonia, ja ne jutut, joita me teemme, ovat hienoja ja ne ansaitsevat tunnustusta jo meidän itsemme ja omanarvontuntomme takia. Sitten toisaalta Kultainen lohikäärme edistää laajempaa yhteiskunnallista ymmärrystä. Kun voidaan sanoa, että tsekatkaa, meillä on tällainen, roolipelaamisesta tulee heti legitiimimpi asia. Se on skenen ulkopuolisille käsitettävää.”

mielenosoittaja pitelee "free Finland" kylttiä ja huutaa, taustalla muita mielenosoittajia

Halat hisar – Piiritystila -larppi (2016, Mikkeli). Kuva Tuomas Puikkonen

Henkilökohtaisella tasolla Kultaisen lohikäärmeen saaminen on Juhanasta komea kokemus: ”Se on nimenomaan se skene, missä minä olen ollut! Se on sen palkinnon hienoin asia.” Hänen mukaansa maailma on täynnä palkintoja, mutta palkinnon saaminen kotiskenestä tuntuu muita arvokkaammalta.

Kun puhumme siitä, että Juhana on tehnyt vuodesta 2015 saakka tiiviisti töitä myös ulkomailla kansainvälisissä roolipelikuvioissa, hän kuvailee suomalaista roolipelikenttää hyvähenkiseksi ja luovaksi. ”Enkä halua dissata muita, mutta meidän kuviot ovat kyllä komeita. Skene on monipuolinen.” Juhana kirjoittaa White Wolf -pelifirmalle larppeja ja World of Darkness -roolipelikirjoja ja seuraa näin ollen aktiivisesti amerikkalaisten roolipelintekijöiden haastatteluita ja Twitter-keskusteluja. ”Minua aina ihmetyttää, että pelit, jotka heitä ovat inspiroineet eniten, ovat aina jotain Pendragoneja tai muita isoja nimiä. Jos minä vastaisin tähän kysymykseen, niin eivät ne olisi mitään julkaistuja pelejä. Ne ovat vain pelejä, joissa olen pelannut, ja jotkin niistä saattaisivat perustua julkaistuun kirjaan mutta monet eivät.”

”Minä luulin, että tämä meidän suomalainen kuviomme on täysin normaalia kaikkialla, kunnes kansainväliset kontaktit ovat herättäneet epäilyksen, että se on kyllä epänormaalia. Että täällä ikään kuin pelataan niitä pelejä. Että jengi niin kuin roolipelaa näissä roolipeleissä”, Juhana naurahtaa. Eroja on myös pelikertojen kestoissa. Amerikkalaiset pelaajat sanovat usein, että D&D-session kesto on noin 4 tuntia, ja Juhana kokee, että Suomessa ei ole mitenkään tavatonta, että pelataan kello kuudesta puoleenyöhön. Ainakin viisi tuntia.

larppajat ja mepit istuvat kokoushuoneessa oikeassa Euroopan parlamentissa, EU:n lippu taka-alalla

Parliament of Shadows -larppi Euroopan parlamentissa (2017, Brysseli). Kuva: Tuomas Puikkonen

”Siinä on joitakin sellaisia tekijöitä, jotka tekevät sen meille mahdolliseksi ja muille vaikeiksi, mutta se on selvästi meille eduksi. Ehkä meillä on enemmän vapaa-aikaa kuin jenkeillä. Tai ehkä se on pohjoismainen piirre – näin mututuntumalla. Mutta siinä näkee, mitä ne omasta skenestä tulevat ihanteet ovat. On erilaisia ajatuksia, ja niistä on tosi suuri hyöty.”

Juhana on järjestänyt muiden pohjoismaisten tekijöiden kanssa useita larppeja sekä Suomen maaperällä sekä muualla Euroopassa. Kuuluisimpia näistä ovat varmasti Vampire-larpit Parliament of Shadows (pelattiin Euroopan parlamentissa 2017) sekä Enlightenment of Blood (Berliinissä 2017). Suomessa järjestetyistä taidelarpeista minun on pakko muistuttaa Juhanaa larpista En kadu mitään – I Regret Nothing, jonka Juhana järjesti Eirik Fatlandin ja Mike Pohjolan kanssa vuonna 2006. Pettersson puhui pelistä vuonna 2013 Ropeconin ohjelmanumerossa All the Mistakes We’ve Made … in Role-playing Games. ”Uralla pitää aina olla yksi kädetetty larppi, josta voi pitää tällaisia presiksiä.” Suosittelen katsomaan ohjemanumeron tästä (10 min).

Juhanan tunnetumpia taidelarppeja niin Suomessa kuin maailmallakin ovat kuitenkin varmasti syöpäpotilaiden elämästä kertova Luminescene, jossa käytettiin apuna satoja jauhokiloja, ja Muovikuppi – Plastic Cup, jossa rikottiin kahvikuppeja tunteiden airueina.

Larpin järjestäminen pohjoismaisten tekijöiden kanssa on Juhanan mielestä erilaista kuin työ kokonaan kotimaisin voimin. Hän on tehnyt pelejä pohjoismaisessa viitekehyksessä jo niin kauan, että epäilee osaisiko enää tehdä pelejä perinteisemmällä suomalaisella menetelmällä. ”Sitten kun pelaa perinteiseen tyyliin tehdyssä suomalaisessa larpissa, on sellainen olo, että hitto vieköön, onpa melkoinen käsityökokemus! Kaikki on tosi tarkkaan mietitty ja kaikki on paikoillaan. Joku on pohtinut tätä minun kokemustani! Olen itse siirtynyt sellaiseen pohjoismaiseen superenabloivaan kaaoksen pelityömetodiin.“

Yhteistyö palestiinalaisten järjestäjien kanssa poikkeaa pohjoismaisesta kokemuksesta aivan toisella tavalla. Juhana järjesti Fatima AbdulKarimin, Kaisa Kankaan, Riad Mustafan, Maria Petterssonin ja Mohamad Rabahin [https://yle.fi/uutiset/3-10065386] kanssa larpin nimeltä Halat hisar – Piiritystila (2013, 2016), joka kertoo elämästä valloitetussa Suomessa mutta heijastelee nyky-Palestiinan tilannetta.

25638384145_7f6a18d838_z

En of the Line -larppi (2016, Helsinki). Kuva: Tuomas Puikkonen

”Monet design-oletukset olivat tosi selkeitä, mutta oli siinä välillä kyllä sellaisia koomisia piirteitä, esimerkiksi silloin kun tehtiin Halat hisarin testipelejä. Havaittiin, että suomalainen larppaaja on tavattoman pohdiskeleva. Oli joku kohtaus testipelissä, yliopiston johtokunnan kokous, ja sitten pohdittiin agendaa, asetuttiin rooleihin, viriteltiin keskustelua. Sitten Mohamad [yksi palestiinalaisista järjestäjistä] sanoi minulle, että nyt on jotain vialla, miksei mitään tapahdu! Sanoin siihen, että ei ei, suomalaiset larppaavat näin. Se näyttää tältä. Kyllä se pyörii koko ajan, pitää vaan luottaa siihen. Kun taas se palestiinalainen pelityyli on hyvin samantyyppinen kuin amerikkalaisilla, ne ovat sellaisia high energy -pelaajia. Hommat ratkeavat koko ajan kauheaa vauhtia. Hyvin erilainen temperamentti kuin Suomessa. Mietin, mikä sen eron syy on, kun kuitenkin kaikki ponnistavat ihan samasta larppitaustasta.”

Vaikka Juhana on järjestänyt lukemattomia larppeja, eräs klassinen moka seuraa häntä projektista toiseen. Ensimmäisessä Halat hisarissa kaksi pelinjohtajista, Juhana ja hänen vaimonsa Maria Pettersson, kirjoittivat pelin uutisseinän uutisia neliömetrin kokoisessa siivouskomerossa. ”Siinä vaiheessa tuli ahdasta, kun Tuomas Puikkonen tuli siihen säätämään kamoja. Se oli jotenkin tosi huono tila.”

Berliinin Enlightenment of Blood -larpissa pelinjohdolle ei saatu millään järjestettyä takahuonetta. Johtajat päätyivät ohjailemaan peliä paikallisen roolipelikaupan tiloista käsin: ”Siellä oli tyyppejä, jotka maalasivat figuja, ja sitten me istuimme siinä vieressä sellaisilla lastentarhajakkaroilla samaan aikaan kun larppi pyöri. Kaikki muut lokaatiot olivat hienoja, mutta bäkkäri oli tällainen.”

”Kaikkien huonojen bäkkäreiden kulminaatio oli tietysti Suomen End of the Linen ns. kusihuone. Pelipaikkana oli vallattu talo, ja siellä oli sellainen huone, jota asukkaat olivat selvästi käyttäneet vessana. Niin me Bjarken [Pedersen] kanssa teimme eksekutiivisen päätöksen, ettei sitä voi laittaa pelitilaksi, koska siellä haisee niin paljon kusi. Niinpä siitä tuli pelinjohtobäkkäri. Sitten me hengattiin siellä suurin osa larppia. Se oli ellottavin ympäristö, jossa on koskaan larppia järjestetty.”

Panin tämän heti korvan taakse, ja aiomme ehdottomasti välttää vastaavan tilanteen Tuhannen viillon kuolema -larpissa. ”Se onkin helpompaa, kun ollaan kotikentällä”, Juhana toteaa.

perinteisenoloisessa kuvapankkikuvassa yritysmaailman ihmiset seuraavat tarkasti esitelmän pitoa

Täydellinen ihminen (2015, Helsinki), larppi yrityshenkisten kuvapankkikuvien maailmasta. Kuvassa keskellä pelin suunnitelijat Jaakko Stenros (seisten) ja Juhana Pettersson (istuen) Kuva: Tuomas Puikkonen

Keskustelumme lopuksi Juhana päätyy hieman pohtimaan valintojaan ja roolipelaamisen suhdetta yleisöön: ”On mukava ajatella, että ne valinnat, jotka ovat johtaneet roolipelialalle, ovat olleet elämässäni hyviä valintoja. Ihan sellaisestakin näkökulmasta, että kun kirjoittaa romaania, kuten minä olen tehnyt, suhde yleisöön on ihan toisenlainen. Kun vetää pöytäroolipeliä tai larppia, niin ihmiset ovat ihan silmien edessä. Jos homma ei luista, sen näkee ihan suoraan ja sitten on että voi hitto. Jos luistaa, näkee heti että nyt rullaa. Kaikki toimii. Ja sehän on tosi kiva tunne. Kaikissa muissa tekemissäni jutuissa, Tilt-tv-sarjassakin, yleisö on ollut vain sellainen etäinen kaukainen joku. Tässä mielessä tämä on kyllä minusta ihan tällainen luksuskenttä. Ne, joille tätä tekee, ovat tavallaan ihan nenän edessä. Se on mukavaa. Pysyy mielessä, mikä se tekemisen pointti on.”

Onnea vielä kerran, Juhana!

VUODEN PELITEKO 2018

Juhana Pettersson on ollut perustamassa Ropeconin vuosittain jakamaa Vuoden peliteko -palkintoa, joka jaettiin ensimmäisen kerran 2014. Vuoden peliteko 2018 myönnettiin ansiokkaasta projektista tai tempauksesta ei-digitaalisten pelien saralla, ja se jaettiin yhteistyössä Suomen pelimuseon kanssa. Palkinnon sai vasta perustettu Suomen roolipeliseura.

”Vuoden peliteon tämänkertaiset voittajat ovat sitä mieltä, että yhdessä me roolipelaajat voimme saavuttaa enemmän. Tämän vuoden voittaja on viime vuonna perustettu järjestö, joka pyrkii yhdistämään koko hajanaisen roolipeliskenen. Lyhyen olemassaolonsa aikana yhdistys on ehtinyt olla mukana järjestämässä roolipelitapahtuma Alfaconia, tarjota peliseuranhakupalveluita pitkin Suomea, tuottaa eri coneissa ’roolipelejä pyynnöstä’ -palvelua ja pyörittää Roolipelitiedotus-blogia”, komitean jäsen Markus Montola totesi Ropeconin Gaalassa, jossa palkinto jaettiin. Lisäksi komitea oli huomioinut, että järjestö on tehnyt paljon töitä roolipelaamisen raja-aitojen kaatamiseksi.

”Vuoden peliteon ajatuksena oli, että siinä missä Kultainen lohikäärme palkitsee elämäntyöstä ja sillä on pitkä aikajänne, peliteko palkitsee jostakin mitä tapahtuu juuri nyt. Ei tarvitse olla mikään skeneveteraani saadakseen sen, vaan olennaista on, mitä tällä hetkellä on tekeillä. Ja näinhän sitä on jaettukin.”


Artikkelin kirjoittivat Massi Hannula ja Vera Schneider, toimitti Seppo Raudaskoski.


 

Haluaisitko arvostella Ropeconissa julkaistuja suomalaisia roolipelejä LOKIssa?
Otathan meihin yhteyttä: loki.toimitus@sange.fi
Seuraavat Suomalaiset roolipelit julkaistiin Ropeconissa tai aiemmin vuonna 2018:
Astraterra Löytöretkeilijän opas (Miska Fredman)
The Broken Knight (Miska Fredman)
Thieves of Earfell (Miska Fredman)
Chthonian Highways (beta, Fredman, Sorsa,Takanen)
Hood: Hautakumpujen aarre (Jukka Sorsa)
Peukaloisprinssi (Myrskyn sankarit -lisäsosa)
Varjojen kirja (Praedor, arvostelu jo tulossa)
Isoeno Australiasta (Nysalor)
H+: Ensikohtaaminen (Gogam)
Gruechute -zine (Pekka Rihko)
The Beseeching Parliament (Pekka Rihko)
Aloittelevan pelinjohtajan opas (Myrrysmiehet)
Frostbitten & Mutilated (Lamentations of the Flame Prince)
Fish Fuckers ja Eldrich Cock (Lamentations of the Flame Prince)
Misfortune – Dramatic Roleplaying (pdf-julkaisu, Artificier Games)
The Quick (toistaiseksi vain pdf-julkaisu, Takanen&co, arvostelu jo tulossa)
Sinä vuonna 1918 (Mike Pohjolan valitse oma seikkailusi)
#Koulutusleikkaus (lautapeli, Mikko Tähkänen)
Myös Vampiren vitosedikka etsii arvostelijaansa!

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s