Kolme palaajanäkökulmaa Rajakatseen liveroolipelijatkumoon

Lokissa on esitelty Suomen pisintä liveroolipelijatkumoa Rajakatsetta jo useammassa kirjoituksessa pelinjohtajien näkökulmasta. Mutta minkälaisena Rajakatse näyttäytyy pelaajille? Kolme pelaajaa antoi katsauksensa siitä, minkälaista on pelata Rajakatseen kampanjassa.

Venla

Vuosi 2018 ja Rajakatseen kaksipäiväinen peli heinäkuussa odottaa pelaajiaan Sairakkalaan. Olen yksi onnekkaista pelaajista, joita pelimaailman taverna-alue Vanha Pipari kutsuu puoleensa vuosi toisensa jälkeen. On ilo nähdä vanhoja vuosien takaisia kavereita, tämän harrastuksen parista löytyneitä sydänystäviä ja tutustua joka vuosi uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin.

Pelimaailmassa eletään vuotta 478 ja tavernalle matkaa mukanani monta “minua”. Tämän vuotinen neljän hahmon suorani ennättää tarkastella ja tunnelmoida keskikesän tapahtumia hyvin erilaisista lähtökohdista ja näkökulmista. Olen Tiltu-Liina, tuo uskonkiihkoilija ja ahkera nahkurin vaimo vaatimattomista oloista, joka herättää muiden paltamonistien kanssa pahennusta saunalla todistamalla avioliiton täytäntöönpanoa. Sanni, Tuuriksikin kutsuttu töhöilijä tuo mukanaan tavernalle taukoamattoman iloluontoisen pulinansa värikkäällä historiallaan: peliemäntä-tavernapiika-torppari-kirjasitomoapulainen. Vuosia samaa hahmoa pelanneena ennättää olla mukana monessa menossa.

 

 

Uusin hahmoni, varakkaan kauppiaan palvelusväkeen kuuluva bardi Valentina ennättää vuorostaan riitaantua väen kanssa metsäläisiin kohdistuvan ennakkoluulonsa vuoksi. Hullu kalastaja ja sen veli sekä serkku kiepahtavat yöllä saunassa tonkkapilkillä ja pesulla ennen nukkumaanmenoa. Vanhan Piparin omistajan Kempuran sukulaistyttö sisaruksineen vuorostaan välttelee koko toisen pelipäivän töitä tavernalla. Paljon muuta kuitenkin Kirsten ennättää tehdä kuten osallistua Zadan tyttäreksikin kutsutun naisen muistotilaisuuteen ja vauhdittamaan paikallisen metsästäjän sekä Rajakatseen vartioston tiedustelijan naimakauppoja.

Pelin jälkeen kirjoitan palautteen jokaisen minuuteni teoista, tunteista ja tulevaisuuden suunnitelmista Rajakatseessa. Hyttysen pisto kutiaa otsalommikossa ja pää surisee huonosti nukutun kuorsaajan kanssa teltassa vietetyn yön jälkeen. Olo on voipuneen onnellinen. Kaikkemme annoimme, minä ja minuuteni – kiitoksia Teille ja kanssapelaajille.

Hetki nuotiolla omana itsenään. Puheen sorinaa ja mukavaa tarinointia. Maha täyteen nuotiolla valmistettua mättöä, johon jokainen on luovuttanut tekotarpeeksi sitä mitä vielä löytyi. Ehkä ensi vuonna ennätän jäädä päiväksi tai pariksi talkootöihin pelin jälkeen taverna-alueelle. Lopuksi halaukset kaikille, autoon ja matkaan. Takanontissa lepäävät pajukoreissa ja nahkarepussa paltamonisti, töhöilijä, bardi, kalastaja ja tavernan piika odottamassa seuraavaa käyntiään Vanhalla Piparilla. Toivottavasti sinäkin lukija tulet mukaan kanssamme kauas pohjoiseen: “Missä metsäläiset vielä elävät alkeellista elämäänsä ja missä jumalten silmien alla seikkailijat onkivat onneaan. Siellä on Vanha Pipari, majatalo johon monet legendaariset sankaritarinat sijoittuvat ja jäävät elämään ikuisesti Rajakatseen ihmiset muistoissa”.

 

Wille

Rajakatseen peleissä on muutama erikoisuus, jotka saattavat yllättää pitkään muualla pelanneen. Pelit alkavat aina ennalta ilmoitettuna aikana, peleissä on mukana alkoholia ja lisäksi niin alkubriiffit kuin pelinjohdon vetämät loppubriiffitkin puuttuvat.
Aina ajallaan alkavat pelit eivät johdu fasistisesta kurista, vaan pysyvästä pelipaikasta ja pelinjohtopisteestä, joista jälkimmäisellä voidaan ottaa vastaan myöhemmin saapuvia pelaajia. Kun suurin osa pelaajista on käynyt Rajakatseen peleissä lukuisia kertoja, ovat käytänteet konkareille tuttuja ja peleissä on alkubriiffi vain ensimmäistä kertaa mukana oleville tai pitkään taukoa pitäneille.

Rajakatseen pelimaailmassa yhdistyvät arkinen alhasfantasian realismi ja hämmentän laaja ja jatkumollinen maailma, jossa parhaita vertailukohtia ovat mittasuhteiltaan jo Star Trek tai Doctor Who. Pelimaailma sisältää valtavasti henkilöitä, hahmoja, paikkoja ja tapahtumia ja kaikkeen taustamateriaaliin tutustuminen saati sen hahmottaminen on pitkälti mahdoton tehtävä. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeellista, sillä useimmille pelin henkilöille Rajakatse on kuitenkin pieni linnake lähellä valtakunnan rajaa ja pelipaikka on tuon pienen linnakkeen varjossa oleva taverna Vanha pipari, jonne pelit sijoittuvat.
Rajakatseen peleihin on mahdollista tulla yksinkertaisesti istuskelemaan tavernalle, juomaan ja turisemaan kokkapuheita fantasiamaailman kievarin kanta-asiakkaiden kanssa, laulamaan yhteislauluja nuotiokatoksessa vailla ylimaallisia tai edes maallisia tavoitteita.

 

 

Kun kampanjamaailma sallii vielä usean eri hahmon pelaamisen, on osalla pelaajista erikseen hengailuhahmo rauhallisene tavernalla notkumiseen ja sitten seikkailuhenkisempiä toimintahahmoja aggressiivisempaan pelaamiseen.
Rajakatseen pelit tarjoavat varmaa perusfantasiaa: peleissä on mukana taikuutta ja taistelua, fantasiamiljöö ja kehittyviä juonia. Pitkä kampanjarakenne mahdollistaa yllätykset ja todella pitkäaikaiset juonikehittelyt, joista monet ovat pelaajien mukaan syöttämää tarinaa.

Itselleni haastavinta Rajakatseen peleissä on ennen pelejä tapahtumien kontaktien varmistaminen: kun pelaajat tulevat pelipaikalle, saattaa joku livahtaa peliin hahmossaan siten, että joku hahmokontakti jää varmistamatta. Tätä tasapainottaa sentään se, että pelimaailman kulttuuriin kuuluu hyvin vahvasti muukalaisten ja matkalaisten jututtaminen. Paikka on maalaiskylä, jossa vallitsee välitön ja mukavan rahvaanomainen kulttuuri. Fantasiapönötystä on hienoimpienkaan aatelisseurueiden vaikea pitää yllä tavernan saunan ja junttijuottolan välisellä maalaistaipaleella.
Vaikka Rajakatse on jatkumo, jossa monet asiat pysyvät pelistä toiseen samanlaisina, se on myös jatkumo, joka osaa yllättää yksityiskohdissaan ja jonka fantastinen pelipaikka tukee pelikokemusta.

Tunnelmallinen fantasiataverna luo pelin sydämen, mutta omista peleistäni siellä muistan erityisesti kiiltomatojen valaiseman metsäpolun, shamaanin majalla kaatosateessa kohtaamani metsänhengen, peleissä seikkailleet hevoset ja ponit sekä keskikesän juhlien kisailut.

 

 

Jenna

Minulle Rajakatse on ollut ja tulee aina olemaan Se Ykkönen. Se on paikka, jossa aloitin vuosien harkinnan ja turhan turhaksi osoittautuneen epäilyn jälkeen roolipeliharrastuksen neljä vuotta sitten ja jonne palaan aina uudelleen. On itse asiassa vaikea uskoa, että olen ollut mukana tässä maailmassa vasta niin vähän aikaa – niin paljon on ehtinyt tapahtua.

Vaikka tämän neljän vuoden aikana peleissä on tullut kierrettyä ympäri Suomen, niin että niitä on kertynyt jo päälle kolmekymmentä, mikään ei muuta Rajakatseen erityisasemaa – tuskin maltan odottaa kauden alkua ja ensimmäistä peliä huhtikuussa. Usein se on vuoden ensimmäinen larppi ja vaikkei olisikaan katson tavallaan larppikauteni aina kuitenkin todella alkavan vasta siitä.

Siihen, miksi Rajakatse on minulle niin erityinen, on monta syytä, tärkeimpänä jo muiden mainitsema yhteisöllisyys. Se on aivan oma maailmansa, jossa samat tutut pelaajat useilla eri hahmoillaan seikkailevat vuodesta toiseen, samoin kuin paikka tutustua uusiin mahtaviin ihmisiin. Vaikka larppaan monenlaisissa peleissä monia paikkoja on tullut nähtyä, Rajakatseella ja erityisesti niillä upeilla ihmisillä, jotka sen maailman tekevät, on aina erityispaikka sydämessäni.

Toinen erityisyys on jatkumon pitkäaikaisuus. Vaikka oli kuumottavaa aluksi tulla mukaan silloin liki 20 vuotta, nyt jo yli, jatkuneeseen kampanjaan, jossa maailma kaikkine tasoineen on hyvin paljon moniulotteisempi ja syvempi ja omaksuttavaa tietoa valtavasti verrattuna muihin larppeihin. Nyt kun olen päässyt sisään tuohon maailmaan, olen huomannut miten upea se on. Se toimii kuin omamme. Mikä on syy siihen, että hahmolla voi todellakin olla elinikä edessään. Tuo ajatus alkoi kiehtoa minua heti alussa ja johti minut mielenkiintoiselle polulle.

Kuulun nimittäin siihen vähemmistöön, joka pelaa pääasiassa vain yhdellä hahmolla. Minulla se on se samainen, jolla aikanaan aloitin tämän nyt jo valtavan tärkeäksi osaksi elämääni muodostuneen harrastuksen. Se Ensimmäinen. Minun Sirjani. Vaatimaton aloittelijaystävällinen hahmo on pahainen pyykkäri, jota aloin pikkuhiljaa kehittää ja kyllä siitä on pitkälle jo tultukin. Ensin parantajaksi, sitten papiksi. Ja voi pojat mitä sillä polulla on tullut nähtyä! Parasta on kuitenkin se, ettei loppua näy. Se on se miksi Rajakatse on minulle niin erityinen ja miksi sinne aina palaan: hahmot saavat elää, todella elää, kehittyä kasvaa seikkailuissaan, tehdä valintoja ja kohdata niiden seuraukset vaikka viiden tai kymmenen vuoden päästä. Aivan kuin oikeassa elämässä.

Sitä elää, tekee suunnitelmiaan ja maailma muuttuu ympärillä. Tietää että joskus se elämä loppuu, ihminen kuolee, hahmon peli loppuu. Mutta ei sitä joka hetki ajattele eläessään. Samoin Rajakatseessa pelin loppu ei tarkoita hahmon loppua eikä siksi tule toimittua kuten yksittäisessä pelissä, jossa viimeisen puolen tunnin aikana voi heittää kaikki kortit pöytään, jos ylipäänsä ikinä haluaa pelata ne juonet. Se luo hyvin erilaisen ilmapiirin.

Kaikkineen voisi sanoa että minulle Rajakatse, sen kanssapelaajien muodostama uniikki yhteisö ja ennen kaikkea lähes jo omaa elämäänsä näiden vuosien aikana elämään alkanut hahmoni, ovat uskomattoman tärkeitä. Ne olivat minulle Ensimmäiset kosketukset larppimaailmaan. Ne ovat minulle sydämessäni aina Ensimmäiset niin monella tapaa. Ilman niitä en olisi tämä ihminen tänä päivänä.

Rajakatseen tulevat pelit ja maailmawiki löytyvät osoitteesta http://www.rajakatsefantasia.fi 

---

Tekstin kirjoittivat Venla Aalto, Jenna Kuoppamäki ja Wille Ruotsalainen. Toimittanut LOKIn toimitus.

---

 

Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki