Ympäristökriisin voi kohdata myös larpaten

Kaski-trilogia käsittelee ympäristäkriisiä liveroolipelin, mediateosten ja taidetyöskentelyn keinoin

Ajattelen kuolevia koralliriuttoja. Ajattelen öljyn ja turpeen tieltä kaadettuja metsiä. Ajattelen, millaista on olla kuolevan lajin viimeinen. Ajattelen saasteista tiheää ilmaa. Ajattelen, millaista on taistella vedestä kaupungissa, jossa kuivuus on kärjistänyt kaiken konfliktiksi. Ajattelen luhistuvia ekosysteemejä ja leviäviä tauteja, metsäpalojen savussa henkeään haukkovia eläimiä ja ihmisiä.

Ajattelen sitä, miten kauan sitten dinosaurukset mennessään vienyt asteroidi syöksi merta happamoivaa pölyä niin paljon, että se vei mukanaan lähes kaiken meressä elävän. Me olemme asteroidin kaikkialle levittäytyvä pöly. Hämmentyneinä odotamme massasukupuuton keskellä vuoroamme.

Miten tulisi elää murenevassa maailmassa?

Yritykseni lähestyä tätä kysymystä synnytti tarpeen löytää jonkun tavan kohdata jotain näin valtavaa ja tarpeen löytää ihmisiä, joiden kanssa jakaa tätä tutkimusta. Tästä syntyi nyt aluillaan oleva Kaski. Projektiin sisältyy kolme larppia, mediataideteoksia, työpajoissa tapahtuvaa taidetyöskentelyä ja kaikille avoimia työpajoja pitkin projektia. Kolmiosainen projekti on vahvasti osallistujalähtöinen ja prosessikeskeinen. Se tarkoittaa sitä, että vaikka työskentely on fasilitoitua ja tekemiselle on raameja, niin projektissa on myös paljon tilaa katsoa, mihin se vie, mitä se synnyttää ja mihin osallistujat sen puitteissa haluavat keskittyä.

Mutta voiko muutosta saada aikaan olemalla vähän aikaa joku muu? Voiko keskustelua synnyttää taiteella, jonka yleisö on niin rajallinen – vain pelaajat itse? Uskon, että voi. Tekemällä sitä, mitä teemme mielellämme, intohimolla, innostuksella, saamme eniten aikaan.

 

Kuva vaeltajien silhueteista metsän laitaa vasten.

Kuva: Marko Laine

 

Vaikuttumisen kautta vaikuttamista

Taide voi olla ja onkin monia asioita, mutta tälle projektille keskeistä on ajatus siitä, että taide on vaikuttumisen kautta vaikuttamista. Olen vaikuttunut syvästi useita kertoja niistä kokemuksista, tarinoista ja ihmisistä, joiden äärelle larppaus on minut vienyt. Mahdollisuus elää elämää jonkun toisen silmin on häkellyttävä, pysäyttävä, joskus – aika useinkin – ravisutteleva ja potentiaalisesti transformoiva kokemus. Siksi lähtiessäni etsimään tapaa tutkia ympäristökriisiä, larppaus tuntui oikealta vaihtoehdolta. Minua ohjasi kysymys siitä voisiko omasta elämästään ulos astumalla ymmärtää, miten epätoivoisesti me tarvitsemme muutosta.

Samalla minua ajoi ainakin projektin alkuvaiheilla aika rajukin tarve nähdä, miten elämä voisi olla merkityksellistä, elämisen arvoista sellaisessakin maailmassa, joka on vielä enemmän rikottu kuin tämä nykyinen. Etsin kai toivoa tai taistelutahtoa, jonkinlaista takaporttia edes, sillä olin alkanut ymmärtää, miten lujaa olemme matkalla potentiaalisesti peruuttamattomien katastrofien tielle. Ehkä emme päädy niin radikaaleihin tulevaisuusnäkymiin kuin Kasken fiktion ehdottaa. Ehkä päädymme rajumpiin, ehkä lempeämpiin. Valinta on meidän. Näistä ajatuksista Kaskeen syntyi kolme larppia, kolmea eri tulevaisuuden aikakautta heijastelevaa peliä, joissa ympäristökriisin vaikutukset ovat eri tavoin näkyvissä.

Ensimmäinen osa Roihu sijoittuu jo vuoteen 2025. Siinä radikalisoitunut ympäristöaktivistiryhmä etsii keinoja vaikuttaa ympäröivään maailmaan, toisistaan, luonnosta ja yhteisöstään tukea etsien. Toinen peli Tuhka sijoittuu joitakin vuosikymmeniä myöhempään aikaan, jossa ekokriisin kärjistyneet vaikutukset ovat löytäneet tiensä jo lähes kaikkialle. Resurssipulan kautta totalitarismiin ajautunut Suomi on tämä tarinan näyttämön keskiössä.

Propagandakoneiston ja kontrollin keskellä elävät vastarintaliikkeen jäsenet pyrkivät tekemään sen minkä voivat muita auttaakseen. Kasken kolmas peli Verso tarkastelee, miltä maailma näyttää ympäristökriisin kärjistymien jälkeisessä ajassa. Se tutkii niitä psykologisia, hengellisiä ja yhteiskunnallisia muutoksia, joita kriisiytyneestä maailmasta eteenpäin siirtyminen synnyttää.

 

Fiktiolla faktaa näkyväksi, faktalla fiktio eläväksi

Pelit ovat faktan ja fiktion sekoitusta. Kaskessa tutkitaan olemassaolevaa tietoa ympäristökriisistä ja tuodaan tätä tietoa fiktion osaksi, jotta sitä voidaan tarkastella pelin kehyksessä Se, että pelien fiktion taustalla on faktaa tuntuu tärkeältä, mutta myös haastavalta. Ympäristökriisi ja siihen linkittyvä globaali systeeminen kriisi on monimutkaisten osien yhteentörmäilyä eikä kokeneemmatkaan ympäristö- tai yhteiskuntatieteilijät ole varmoja siitä, mihin tarkalleen ollaan menossa. Voimme tutustua tietoon, arvailla ja tehdä parhaamme sen tiedon valossa, mitä meillä on.

Faktan ja fiktion sekoitukseen liittyy myös psykologisesti haastava elementti. Peleistä ei voi palata täysin hyvin mielin turvalliseen maailmaan, koska sellaista ei ole. Tämän todellisuuden voi kuitenkin kohdata yhdessä (sillä kohdata se täytyy ennen pitkää joka tapauksessa). Kaskessa tämän mahdollistamiseksi yhteisöllisyys kulkee sekä pelien sisällä että niiden ulkopuolella. Jokainen peli rakentuu jonkin tiivin yhteisön varaan, mutta myös projektin pyrkimyksenä on olla yhteisöllinen, turvallinen työryhmä, jonka kanssa aihetta käsitellä.

Fakta ja fiktio sekoittuvat myös projektin aikana työstettävissä mediateoksissa. Mediateoksien ideana on olla osa pelien fiktiota tavalla tai toisella (aktivistien tekemät videot? Vastarintaliikkeen radiolähetykset?) ja tuoda tämä fiktio peiliksi meille tähän aikaan. Mediateoksia työstetään projektin aikana osallistujien kanssa ja niitä julkaistaan projektin aikana ilmaiseen levitykseen netissä. Mediateokset ovat mahdollisuus osallistujille syventää pelien fiktiota, mutta myös herättää ajatuksia, tunteita ja toimintaa pelin ulkopuolella.

 

Kohti toimintaa

Juuri ajatus toiminnasta on olennaista sekä Kasken pelien fiktiolle että projektille muutenkin. Kaikissa peleissä fiktion sisällä hahmot ovat jonkin kokemansa moraalisesti oikean toiminnan äärellä. Pelaajien ei tietenkään tarvitse ajatella, että juuri tämä hahmon toiminta on se oikea tapa toimia, mutta hahmojen rajutkin käsitykset siitä, mitä moraalisesti oikea toiminta on kriisissä, tarjoavat reflektiopintaa omalle toiminnalle.

Mitä haluan tehdä? Mitä moraalinen velvollisuus minulle tarkoittaa tai onko sellaista? Minkälainen toiminta on merkityksellistä ja hyvää? Näitä kysymyksiä pohditaan osallistujien kanssa myös pelien ulkopuolella, työpajoissa ja tapaamisissa prosessin aikana. Toivon, että fiktion mahdollistama kokemuksellinen tutkimus ja sen ulkopuolella tapahtuva reflektio voi resonoida positiivista muutosta, positiivista toimintaa ja valmiutta kohdata ympäristökriisi.

Ajatellessani niitä koralliriuttoja ja kuivuutta ja konflikteja ajattelen, että voidaksemme muuttaa suuntaa jonne olemme nyt ympäristökriisin kanssa syöksymässä, on löydettävä kestäviä tapoja toimia ja elää. Yksinään tieto ympäristökriisistä ei vaikuta olevan riittävä muutoksen aikaansaamiseksi. Meillä on jo tietoa. Aika harvalle on enää tässä ajassa epäselvää, missä jamassa asiat ovat. Tarvitsemme tiedon tueksi tunnetta, juuri jonkinlaisia kokemuksellisia herätyksiä, jotka auttavat meitä muuttamaan ajatteluamme ja sitä kautta toimintaamme.

Larppaaminen on tähän todella väkevä keino. Mutta muitakin on. Vaikka kannustan ihmisiä tulemaan tekemään Kaskea, toivon ennen kaikkea, että ihmiset tarttuisivat Kasken ideaan: kohdata rohkeudella se todellisuus, jossa elämme ja etsiä ympäristökriisin kontekstissa tapoja tehdä sitä, mistä nauttii ja mikä itseä kiinnostaa. Tehdä sen kautta täysillä, yhteisöllisesti, uteliaasti ja intohimolla kaikkensa muutoksen aikaansaamiseksi.

 

  • Päivämäärä: 5 –8.11.2020
  • Paikka: Hämeenlinnassa Evon erähuvilalla
  • Työpajaviikonloppu: 21–23.8.2020 Loviisassa
  • Ilmoittautumisen deadline 15.4.2020
  • Kotisivut: http://www.kaskitrilogia.fi/

 


Tekstin on kirjoittanut Maiju Tarpila, toimittanut LOKI:n toimitus.


Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki

Yksi kommentti artikkeliin ”Ympäristökriisin voi kohdata myös larpaten

  1. Paluuviite: Kiinnostavia blogauksia: huhtikuu 2020 | Efemeros

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s