Concellation. Nopecon. Tracoff. Rakkaat lapset ovat saaneet kuluvana vuonna monta liikanimeä. Kun puoli vuotta sitten yhteiskunta pistettiin kiinni pandemian vuoksi, conikausi oli juuri aluillaan. Tilanteen kehittyessä, kokoontumis- ja matkustusrajoitusten myötä yksi tapahtuma toisensa jälkeen veti liinat kiinni.
Harvaa tapahtumaa kuitenkaan täysin peruutettiin. Ne menivät nettiin.
Tämän kaiken kaameuden aikana olen järjestänyt kahta ja osallistunut yhteensä 11 virtuaaliconiin. Lukuun ottamatta pikkuista Sopeconia nämä olivat kaikki tapahtumia, joiden tuotanto oli aloitettu normaalina conina ja jotka olosuhteiden pakosta joutuivat hyvin lyhyellä varoitusajalla keksimään, miltä virtuaalitapahtuma näyttää ja sitten toteuttamaan sen. Teknisiä ratkaisuja on ollut monenkirjavia ja kevään taittuessa kesäksi ja lopulta syksyksi, niiden määrä on kasvanut samalla kun laatu on kehittynyt palveluntarjoajien vastatessa kasvaneeseen kysyntään.
Toteutuksia on ollut erilaisia. Useimmat virtuaaliconit ovat olleet ilmaisia. CoNZealand maksoi reippaasti yli sata euroa – olisin jättänyt väliin ellen olisi jo ostanut jäsenyyttä viime vuoden puolella. Enimmäkseen virtuaaliconit ovat olleet kaikille avoimia, mutta muutama tuotettiin vain niille, jotka olivat ehtineet hankkia lipun ennen kuin tapahtuma siirtyi verkkoon. Useamman tapahtuman puheohjelmat jäivät YouTubeen myöhemmin katsottavaksi, mutta jotkut on haudattu iäksi.
En aio kertoa kaikista virtuaaliconeistani, koska kaikki niistä eivät ole roolipelitapahtumia ja koska mm. Sopecon etä on jo ansiokkaasti käsitelty tässä blogissa.
Solmukohta 2020
Ensimmäinen virtuaaliconini oli larppikonferenssi Solmukohta. Sen oli tarkoitus tapahtua huhtikuun alussa Tampereella, mutta parissa hassussa viikossa se onnistuttiin siirtämään Facebookiin. Tapahtuman puheohjelmat nauhoitettiin ennalta ja ladattiin suljettuun FB-ryhmään. Conin alettua moderaattorit käynnistivät aikataulun mukaan ohjelmanumeroiden watch partyt ja yleisö katsoi videota yhdessä. Mikään ei tietenkään estänyt katsomasta videoita ennalta, mutta tämä ratkaisu loi yhteisöllisyyttä ja vangitsi pienen hippusen sitä Solmukohdan fiilistä, josta jäimme paitsi. Iltabileitä järjestettiin Google Meetin ja Zoomin kautta. Solmukohta oli ainoa virtuaaliconi, johon olen osallistunut ja jolla ei ollut omaa Discord-palvelinta. Tapahtumalla oli lopulta enemmän osallistujia kuin siihen oli alun perin myyty lippuja.
Solmukohdan puheohjelmasta suurin osa on katsottavissa täällä: https://nordiclarp.org/2020/04/10/solmukohta-2020-summary/
Omia suosikkejani ovat Jonaya Kemperin ”Building on Our Own Ashes: Larp as a Decolonization Tool” sekä Usva Sereginan ”The Future of Larp as a Commodity”. Suosittelen toki myös Turun koulukunnan manifestin 20-vuotisjuhlapolttajaisia.
LOKIssa julkaistiin myös Heidi Säynevirran Solmukohta 2020 kooste.
PaizoCon
PaizoCon on Paizo Publishingin oma vuosittainen tapahtuma Seattlessa toukokuun lopulla. Firma kertoo siellä uusista julkaisuista ja tarjoaa faneille kaikkea kivaa. Tapahtumassa peluutetaan Pathfinderia, Starfinderia sekä Pathfinder Adventure Card Gamea. Minulla ei normaalisti olisi ollut rahkeita lähteä rapakon taa verrattain pienikokoisen pelitapahtuman vuoksi, mutta kun se oli verkossa, minulla ei oikeastaan ollut edes tekosyytä jättää sitä väliin. PaizoCon käytännössä asetti mallin roolipelitapahtumalle. Toiminnan keskus oli Discord-palvelin, jossa oli kanavia kaikille eri peleille ja mahdollisille aiheille. Puheohjelma tapahtui Twitchissä. Peliohjelma aikataulutettiin Warhorn.netin kautta ja pelattiin pelinjohtajan valitsemalla virtuaalialustalla (joka oli melkein aina Roll20.net). Discord-palvelimella oli jokaiselle pelille varattu teksti- ja äänikanavat, koska tekstikanavalla voi ratkoa teknisiä ongelmia ja koska Roll20:n mikrofonituki on huonoa.
Jos malli kuulostaa tutulta kotimaisista tapahtumista kuten EtäRopeconista tai Tracoffista, tämä johtuu siitä että kun minut värvättiin kesäkuussa Ropeconin roolipelivastaavaksi, kopioin sen koko lailla suoraan. Tracoffin roolipelivastaava Tomi Saarinen teki samoin.
PaizoConissa loin myös mallini osallistua virtuaalisiin pelitapahtumiin. Koska tiesin puheohjelman olevan saatavilla myöhemminkin, täytin aikatauluni peleillä ja onnistuin ahtamaan kahdeksan sessiota neljään päivään. Tavaksi muodostui pelata aamulla lyhyt ja kevyt seikkailu, jonka yhteydessä pääsi kivasti heräämään ja virittäytymään conitunnelmaan ja ottaa laajemmat skenaariot iltapäivällä. Kuten normaaleissakin coneissa, huomaan heittäytyväni myös virtuaaliconeihin täysillä ja eläväni tapahtumassa sen alusta loppuun, vaikka se olisi kuinka kummallisella aikavyöhykkeellä.
PaizoConissa pelattiin useita tuhansia pelejä. Tapahtuman kävijämäärä oli suurempi kuin mitä sen fyysiset tilat olisivat sallineet.
PaizoConin puheohjelma löytyy editoimattomina pötköinä täältä: https://www.twitch.tv/collections/SA-bnMdpGRZmPw?filter=collections
CoNZealand & Gen Con
Hassusti, vuoden 2020 World Science Fiction Convention eli CoNZealand sekä maailman suurin roolipelitapahtuma Gen Con osuivat samalle viikonlopulle – joka muuten oli juuri ennen Ropeconia. Näihin osallistuminen Suomesta käsin oli mm. siksi riemastuttavaa että CoNZealandin ohjelma oli aikataulutettu Uuden-Seelannin aikavyöhykkeen mukaan kun taas Gen Conin koti on Indianapolisissa. Vuorokausirytmini siirtyi jonnekin Eteläisille Sandwichsaarille.
Uuden-Seelannin Worldcon oli kaikista virtuaalitapahtumista sydäntäsärkevin sillä sen tekijöistä osa oli ollut puuhaamassa projektia kahdeksan vuotta tuodakseen tapahtuman saarivaltioonsa. Avajaisvideolla puhui pääministeri Jacinda Ardern. Tapahtuma oli myös katoavaisemmasta päästä. Viisipäiväisen conin Discordiin ja ohjelmaa katsomaan pääsivät vain jäsenet ja videot on sittemmin otettu alas ja Discord lyöty jäihin. Toisin kuin suomalaisissa coneissa, missä puheohjelma on enimmäkseen ollut ennalta tuotettua, niin PaizoConissa, CoNZealandissa kuin Gen Conissakin peruskonsepti on ollut paneelikeskustelu suorana lähetyksenä. Tämä usein merkitsi sitä että ohjelmassa oli mukana joku nukkuneen rukoukselta näyttävä eurooppalainen juttelemassa mukavia aamukolmelta omaa aikaansa ja tykittämässä kofeiinia suoraan suoneen.
Gen Conin osalta seurasin vain puheohjelmaa enkä vaivautunut osallistumaan peleihin. Maailman suurin ropetapahtuma jäi itseltäni hieman torsoksi koska tapahtuman aikataulusivusto tekee filtteröimisestä, etsimisestä ja selaamisesta mahdollisimman hankalaa. Se on auttamattoman rajoittunut tapahtumalle, jolla on nykyään yli 70 000 kävijää ja ohjelmaa saman verran. Lisäksi Worldcon nyt vaan oli siistimpi ja siellä oli enemmän kavereita. Worldconin Discord-ohjeisiin kuului sääntö esiintyä omalla nimellä, joten vanhat tutut eivät päässeet seilaamaan ohi anonyymeinä peeloina.
Gen Conin puheohjelma oli valitettavan hajautettu, mutta sitä esitettiin mm. Twitch-kanavilla GenConTV ja genconmainstage. Worldconin puheohjelmaa ei juuri ole julkisesti saatavilla kahta poikkesta lukuun ottamatta. Ensimmäinen näistä on Hugo-palkintoseremonia, jota en oikeastaan voi suositella kenellekään. Sen sijaan suosittelen lukemaan Kieron Gillenin kerrassaan mainion roolipelisarjakuvan DIE, joka oli ehdolla parhaan sarjakuvateoksen palkinnolle. Toinen on World Science Fiction Society Business Meeting, joka lämmittää vanhan järjestötoimijan sydäntä kokousteknisen estetiikan ja eleganssinsa vuoksi:
EtäRopecon
Heti CoNZealandin ja Gen Conin jälkeen vuorossa oli Ropecon.
Hassu tapaus. Kun Ropecon alkujaan peruttiin, Suomen Pathfinder Society -väen kanssa suunnittelimme samalle viikonlopulle pientä virtuaalipelitapahtumaa nimellä Nopecon. Kun ilmoitettiin että Ropecon järjestettäisiin virtuaalisena, otimme tapahtumaan yhteyttä ja tarjosimme valmista peliohjelmakokonaisuutta osaksi EtäRopeconia. Vastauksessa saimme tietää että etätapahtumalla ei itse asiassa ollut roolipelivastaavaa.
Esitin Pathfinder Societyn Discordissa ennustuksen että seuraavaksi joku pääjärjestäjä ottaisi minuun yhteyttä ja tarjoaisi nakkia, ja koska olen idiootti, ottaisin sen vastaan.
Kuten aiemmin mainitsin, kopioin Ropeconin roolipelipuolen toteutuksen suoraan PaizoConista, missä oli hyviä ja huonoja puolia. Avaimena tässä oli aikataulutussivusto Warhorn, joka on hyvin amerikkalainen tavoilla, jotka hahmotin vasta kun pääsin kurkkimaan konepellin alle. Se oli luotu ylhäältäohjattua tapahtumanjärjestämistä varten. Yksittäisellä pelinjohtajalla on hyvin rajallisesti käyttäjäoikeuksia muokata pelejään tai niiden aikatauluja – kaiken täytyy tapahtua ylläpitäjän kautta. Jos tapahtumasta olisi tullut yhtään laajempi, olisi ollut välttämätöntä värvätä apulaisia.
EtäRopeconin ohjelmasta suurin osa on katsottavissa YouTubesta:
Mitäs nyt?
Viimeinen coni kalenterissani on Tracon Hitpoint, marraskuussa. Se näyttää epävarmalta, mutta sitä ei ole ainakaan vielä siirretty verkkoon. Jos Hitpoint menee, tästä tulee ensimmäinen vuoteni ilman yhtäkään conia sitten vuoden 1996. Toki virtuaaliconit ovat sallineet osallistumisen tapahtumiin, joihin en olisi muuten tullut kuuna päivänä lähteneeksi. Ne ovat tuottaneet tuhansia tunteja tosi siistejä esitelmävideoita internetiin.
Niistä myös jokainen edustaa tuhansia hukkaan valuneita työtunteja. CoNZealandia puuhattiin kahdeksan vuotta. Solmukohta 2020 pääsi verkkoon jossain muodossa mutta sitä edeltävä Tampere Larp Festival ei. Jokaisen verkkoon viedyn conin takana on ryhmä ihmisiä, jotka ovat joutuneet nielemään massiivisen pettymyksen, toipuneet siitä, opetelleet tekemään tapahtuman verkossa ja sitten toteuttaneet sen aikataululla, jota voisi kuvailla naurettavaksi jos tässä olisi mitään hauskaa.
Roolipelaaminen ja coninjärjestäminen ovat sosiaalisia harrastuksia. Vaikka ne voi toki siirtää internetiin ja saada aikaan kiva tapahtuma, jotain katoaa. On vaikeampaa ottaa irti arjesta jos osallistuu siltä samalta tuolilta, jolla tekee päivätyönsä. Ei pääse tapaamaan niitä kavereita, joita tapaa vain kerran vuodessa. Discordin harmaa ja valkoinen eivät välitä Ropeconin värikästä karnevaalitunnelmaa. Uusiin ihmisiin on vaikea tutustua nimimerkkien takana. Kuulokkeet painavat silmälasien sankoja ikävästi korvalehtiin. Kyllähän tämän kanssa pärjää mutta ei tämä kestävää ole.
Pandemian saaminen kuriin on toki itseisarvo ja siinä on kiinni koko joukko asioita jotka voin pitkin hampain myöntää tärkeämmiksi kuin Ropecon, mutta silti: peskää käsiä, käyttäkää maskia, ladatkaa Koronavilkku ja käyttäkää järkeä. Jos nyt edes ensi vuonna pääsisi taas coneihin.
Kaiken maailman coniohjelmia
Tässä lopuksi vielä linkkikimara eri virtuaalitapahtumien ohjelmiin. Hopeareunuksena tästä kaikesta on jäänyt todella mielenkiintoista katsottavaa päiväkausiksi.
Tracoffin puheohjelma:
Dragoncon 2020:
San Diego Comicon@Home:
https://www.youtube.com/user/ComicCon
Worldconin varjotapahtuma CoNZealand Fringe:
Artikkelin kirjoitti Jukka Särkijärvi, NiTessine. Toimitti LOKIn toimitus.
Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki
LOKI 