Pelinjohtajan on helppo pitäytyä totutussa tavassa ja kuvailla hahmojen havaintoja enimmäkseen näköaistin kautta. ”Saavutte majataloon. Majatalossa on vain yksi kerros. Oikealla on takka, ja harvalukuinen asiakaskunta istuu jotenkin väsyneen ja masentuneen näköisenä likaisissa pöydissään.”
”Tästä tuli semmoiset järjettömät 50 tonnin inspiraatiot”
– 11-v. pelaajan palaute
”Mun hahmo olis voinut oppia konekielen!”
– 9-v. pelaajan palaute
Astraterra oli ilmestyessään iso hitti. Aloittelijaystävällinen roolipeli, joka sopi hyvin nuorille ja lapsille, ja joka oli tarpeeksi monitahoinen koukuttamaan myös kokeneempia pelaajia. Eipä ihme, että tekijä Miska Fredman palkittiin Ropeconin kultaisella lohikäärmeellä (2016).
Menihän siinä tovi jos toinenkin, mutta täällä sitä taas ollaan – takaisin Lokin äärellä.
Ja kuten olla pitääkin, päämäränämme on jakaa, esitellä ja ilahduttaa lukijoita tarinoilla, arvioilla, kolumneilla, haastatteluilla ja peli-ideoilla roolipeliskenestä, kotimaasta ja muualtakin.
Roolipeliblogi Loki julkaisee artikkelin kerran viikossa, tiistaisin. Tarkoituksena on esitellä skeneä laajasti, elää, analysoida ja esitellä.
Juttuvinkkejä toimitus ottaa vastaan mielellään ja metsästää jutulle kirjoittajan. Halukkaat kirjoittajat saa mielellään myös vinkata toimitukselle. Vai haluatko kirjoittajaksi, toimittajaksi, tai päätoimitustiimiin? Ilmianna itsesi osoitteessa loki.toimitus [at] sange.fi
Voit liittyä myös kirjoittajien Facebook ryhmään: https://www.facebook.com/groups/1689978091323558/
Loki-terveisin,
Päätoimitus:
Massi Hannula Thorhauge, Vera Schneider & Jukka Sorsa
Pelkistetty kansi toimii
HISTORIAA
Usein keskustelussa esiintyy mitä peliä pelaa, mutta harvemmin miten sitä peliä pelataan tai miten pelistä on tehty oman näköinen. Manhattan 2010 ei pelkästään laajenna Dungeons & Dragonsin suomennettua punaboksia moderniin machoiluun vaan myös kertoo tarinan menneisyydestä.
Manhattan 2010 on punaboksin lisäosa, mikä on syntynyt 80- ja 90-lukujen taitteessa kun peliporukka alkoi kehittää Dungeons & Dragonsin ympärille toimintaleffoja kuvaavaa verikekkeriä. Esimerkkinä innoittajista on elokuva Escape From New York. Alkuperäinen Manhattan 2000 oli ruutupaperille tehty luonnos, mutta pelipöydässä peli eli aina tilanteen mukaan. Alkuperäisessä Manhattanissa oli tarkoitus tehdä peliä yhdessä ja suuri ajatus kaiken takana oli: ”Vähänkö ois siistiä jos…”
”Sain Sallan rykmentin esikunnan sihteeriltä epätoivoisen kirjeen, miten punaiset pirut saastuttavat koko Pohjoisen Vienan Karjalan, kuinka siellä jääkärimme eivät saa rintamaa puhkaistuksi ja kuinka englantilaiset lahjovat kansaa, kuinka suomalais-punakaartilaiset huligaanit, otsatukkaiset lurjukset, levittävät kuppatautia ennen niin viattomaan Vienaan, kuinka viinatrokarit, korttipeli jne. kukoistavat — kuinka kaikki on yhtä punaista helvettiä molemmin puolin rajaa — niin huonosti siellä ovat asiat Kurtin kylällä, missä se sitten lieneekään.
— — —
Minulla on kuitenkin se usko, että Wienan Karjalan sentraali Uhtua on vielä jotenkin puhdas, vaikka en täysin voi luottaa Valkoisen sotajoukkommekaan moraaliseen (tarkoitan eroottiseen) esiintymiseen.”
Kunniavieraat Jason Soles ja Luke Crane. Kuva: Esa Toivonen
Ropecon 2014 tuli ja meni. Alkuperäisenä tarkoituksena oli kirjoittaa yleispätevä raportti conista, mutta yleispätevä on vähän hajuton ja mauton. Jokaisen Ropecon-kokemus on niin erilainen, että on vaikea tiivistää mitään hienoa sanottavaa, joka olisi kaikille yhtä hienoa. Conin jälkeen osa porukasta kehui sen olleen kaikkien aikojen paras, kun taas osalle se ei tuntunut miltään ja jätti miedon jälkimaun.
by Samuli Ahokas
Kun vuosi sitten vapun aikaan kokeilimme ensimmäisen kerran Astraterraa kolmen vanhimman lapseni kanssa, minulla oli aavistus siitä, että jotain ainutlaatuista ja hienoa oli saanut alkunsa. Astraterran konsepti ei ole mikään uusi. Se oli itseasiassa jo vuodelta 2007. Alkuperäinen idea oli tarkoitettu toimintaseikkailupeliksi yliampuvaan animetyyliin, mutta idea ei oikein kantanut ja se jäi persoonattomaksi. Siitä puuttui jotain. Aluksi muokkasin konseptia vain hieman niin, että se sopisi paremmin lapsille. Käytännössä riisuin tekstistä turhat pois, muutin joitain termejä helpommiksi ja muokkasin sitä tunnelmaltaan hieman ”kevyemmäksi”.
Paljon onkin kulunut jo aikaa viimeisimmästä Pelisuunnittelijan Tarinasta, joten ei liene pahitteeksi kerrata mitä aiemmin on tullut kirjoiteltua. Vaikka Lokin venähtänyt tauko onkin osasyy hiljaiselolle, suurempi tekijä kolumnin kymmenennen osan valmistumiselle on ollut muut kiireet oman yrityksen parissa. Lue loppuun
Armas kotimaammekaan ei ole säästynyt oheistuoteromaanien vitsaukselta. Pääasiallisesti suomenkielinen valikoima koostuu Jalavan kustantamista Forgotten Realms- ja Dragonlance-käännöksistä, mutta mukaan mahtuu myös muutama kotimainen teos, Pro Gamesin vuonna 1992 julkaisema Shadowrun-suomennos Pysy erossa lohikäärmeistä (alkuteos Never Deal with a Dragon, Robert N. Charrette) ja William Kingin Warhammer-kirjat Peikonsurma ja Skaveninsurma. Lue loppuun
LOKI 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.