Toiselta puolelta kielimuuria

Linn Wilhelmsson on suomenruotsalainen live-roolipelaaja ja suomenruotsalaisen live-roolipeliyhdistys Eloria ryn jäsen. Eloria ry juhlii tänä vuonna kymmenvuotista taivaltaan ja Linn kertoo LOKIn lukijoille vähän Eloriasta ja omia mietteitään harrastuksensa eristyneisyydestä – ja siitä kuinka se voidaan selättää. Teksti on kaksikielinen, ja suomeksi sen on kääntänyt Massi Hannula.
Lue loppuun

Arkistojen kätköistä, osa 3: Nuuskakairan punainen kirja (2/2)

Keskityin edellisessä osassa turhan paljon vanhojen muistiinpanojeni lyttäämiseen, ja sehän ei kiinnosta kiviäkään. Ajattelin parantaa tapani ja keskittyä noukkimaan jyvät akanoiden seasta ohittamalla heikommat pätkät välihuomautuksilla. Saa nähdä riittääkö itsehillintäni siihen.

Edellinen artikkeli päättyi huomautukseen, että edessäpäin olisi hienompia karttoja. Toden totta. Osa kartoista muuttuu isometrisiksi ja kyliin alkaa ilmestyä puroja, vesimyllyjä, kivettyjä aukioita ja asemakaavoja, jotka eivät ole peräisin 70-luvun Suomesta. Harmi vain, että en muista miksi kartoitustyylini muuttui yhtäkkiä. Sisältö nyt ei ole sen kummempaa kuin aikaisemmillakaan sivuilla, mukaan on tosin eksynyt jo hieman eksoottisempia vähäkääpiöitä ja pahoja henkiä. Tekstin ja pienten kuvien perusteella ei mitään idioottimaisia Dragonlance-vähäkääpiöitä vaan niitä siistimpiä Tolkienin vähäkääpiöitä. Onneksi.
Lue loppuun

Erään pelisuunnittelijan tarina – Osa 6: Northern Realms

Olen kirjoittanut näitä ”Erään pelisuunnittelijan tarina” -artikkeleita hyvin henkilökohtaisesta näkökulmasta, mutta en olisi todennäköisesti kirjoittamassa näitä artikkeleita, tai edes pelisuunnittelija, ellen olisi lähtenyt mukaan Northern Realmsiin. Olin kyllä tehnyt paljon kaikkea roolipeleihin liittyviä pöytälaatikkoprojekteja jo ennen Northern Realmsia, kuten Call of Cthulhun talon sääntöjä sekä hahmotellut erittäin geneeristä fantasiamaailma Avanteaa sekä siihen liittyvää säännöstöä, mutta varsinainen sysäys pelisuunnitteluun tuli vasta kun yhdessä kaveriporukkamme kanssa päätimme että haluaisimme tuoda jotain uutta Suomen roolipelimarkkinoille.
Lue loppuun

Fastaval ja kultaisten pingviinien maa

Tanskan suurin rooli-, lauta-, korttipeli ja miniatyyri tapahtuma, Fastaval, pidettiin perinteisesti pääsiäisenä. Vuosittain 600-700 kaikenikäistä pelaajaa kerääntyvät yhteen pelien ja ystävien pariin. Lue Fastavalin esittelevä aikaisempi LOKI-postaus täältä. Alla oleva teksti on Massin ”lyhyt” katsaus Fastavaliin ja erityisesti Otto-palkintojen voittaneisiin skenaarioihin.

Lue loppuun

Taustapirut: ulkoista juonitteluvastuusi!

On yhtä monta tapaa vetää pelejä kuin maailmassa on peliryhmiä. Itse fanitan melko vapaita, hiekkalaatikkomaisia kampanjoita, joissa pyritään luomaan illuusio elävästä maailmasta. Yleensä tämä tarkoittaa (kampanjalla relevanttien) faktioiden ja voimasuhteiden kartoittamista. Mitä kukin porukka voi tehdä, mitä he haluavat, mitkä heidän keskinäiset suhteensa ovat ja niin edelleen. Sen jälkeen ryhmät liitetään pelin pääjuoneen ja pelaajahahmot viskataan suhdeverkon keskelle temmeltämään. Tällaisen lähestymistavan ongelmana on sen suhteellinen raskaus pelinjohtajalle. Miksi et siis seuraisi kvartaalikapistalistiherrojemme ylimaallista viisautta ja ulkoistaisi juonitteluvastuuta iloiselle orjatyövoimalle?
Lue loppuun

Sata hyvää kirjaa, osa III: 90-luvulta nykypäivään

No, eipä siitä historiasta yhdellä artikkelilla selvitty.

Kuvassa picard facepalmaa meme-kuva Start Trekistä.

Kirjoittajan muotokuva ennenaikaisesti vanhentuneena miehenä

Ysäriä

Dragonlance-romaanien sekä R.A. Salvatoren kirjojen menestys löi kaikki ällikällä. Yllätyksestä toivuttuaan käytännössä jokainen roolipelifirma, jolta vain resursseja löytyi, rupesi julkaisemaan omia romaanejaan 90-luvun alussa. Usein niitä kirjoittivat pöytälaatikkokirjailevat pelisuunnittelijat, mutta laadusta on tässä vaiheessa vaikea sanoa mitään kun näitä teoksia on vaikeaa enää mistään löytää. Useimmat sarjoista, kuten esimerkiksi Cyberpunk 2020 (kaksi romaania) tai Castle Falkenstein (kolme romaania) jäivät muutamaan teokseen, mutta joistain tehtailtiin enemmänkin tekstiä.
Lue loppuun

Arkistojen kätköistä, osa 2: Nuuskakairan punainen kirja (1/2)

Aika on koittanut. On aika aloittaa pari kuukautta sitten lupailemani vihkojen läpikäyminen. Ensimmäisenä on vuorossa oikeastaan ainoa noista vihkoista, jonka edes muistan: paksu kierrekantinen punainen vihko on ollut useamman kampanjantekeleen ja jopa muutaman toteutuneen kampanjan muistiinpanovihkona. Meinasin ensin käydä koko vihkon läpi kerralla, mutta tässähän on ihan järkyttävästi tavaraa. Pakko tehdä kolmessa osassa. Yksi syy tarkempaan läpikäymiseen on myös se, että tässä vihkossa on hyvääkin tavaraa. Teidän iloksenne alkupään materiaali on aika kauheaa.

Lue loppuun

Erään pelisuunnittelijan tarina – Osa 5: Pöytälaatikosta paperille

Olen tähän mennessä pyrkinyt pohjustamaan aiemmissa pelisuunnittelijan tarinoissa sekä omia taustojani ja suunnittelulähtökohtiani että suunnitteluun vaikuttaneita henkilöitä ja ryhmiä. Nyt kun olen saanut pohjustettua omia taustojani, ajattelin seuraavaksi kertoa hieman siitä, miten olen lähtenyt suunnittelemaan omia pelejäni ja millaisia asioita olen ottanut niissä huomioon. Tämä esittelemäni metodi ei ole mitenkään kovin virallinen tapa tehdä asioita, vaan pikemminkin enemmän ohjenuora jota seuraan itse aloittaessani suunnittelemaan pelejä.
Lue loppuun

Vinkkejä parempaan roolipelaamiseen?

Punalipun pelilaudalla aloittama ketju Vinkkejä hyvään roolipelaamiseen sai minut miettimiään mistä hyvät pelikokemukset syntyvät – ja ennen kaikkea miksi ne jäävät joskus syntymättä. Mietittyäni asiaa hieman enemmän aloin ymmärtää muutamia pelaamiseen liittyviä tapoja – joiden esittely foorumiketjussa olisi ollut hankalaa. Teoreettisen pohdinnan sijaan tarkoitukseni on kertoa elävän maailman esimerkkien avulla muutamasta tekniikasta, joilla uskon minkä tahansa pelin paranevan…

Alunperin olin tosin otsikoinut tämän artikkelin ”vinkkejä oikeaan roolipelaamiseen”, koska [ironia]muut tavathan pelata ovat tietysti vääriä[/ironia].

Lue loppuun