Kalèvala – Piazzalla tavataan!

Etsin kauan tämän artikkelin alkuun äänitettä jostain Ennio Morriconen sävellyksestä sovitettuna kanteleelle. En löytänyt sitä, mutta pyrin siihen että asian mainitseminen asettaisi samankaltaisen odotuksen.

Olin tiennyt Kalèvala-roolipelin olemassaolosta oikeastaan aika kauan. Törmäsin nimikkeeseen jo joskus 2000-luvun alussa John H. Kimin Darkshire-verkkosivun tyhjentävässä roolipelien listauksessa. En miettinyt asiaa enempää, mutta muistin sen. Sitten viime vuonna Roolipelaajien Suomessa joku kyseli Kalevala-roolipelien perään, minä rupesin vähän googlailemaan ja löysin pelin tekijän luvalla skannattuna PDF:nä italialaiselta LibroGame-sivustolta. Sen lataaminen edellytti rekisteröitymistä, mutta kielimuuri oli yllättävän matala. Kun lopulta sain tiedoston auki, yllätyin – minähän ymmärsin tätä, vaikka en ollut päivääkään kieltä opiskellut.kuvassa pelin kansilehti: I GIOCHI DEL 2000, DUEMILAGAMES, Luigi Castellani, Kalevala, Qualitygame, kansikuvassa kalevalaisia hahmoja ja lintu, joka näyttää ihan fenikslinnulta, mutta on ehkä kotkaTodettuani että italialaiset ovat koko tämän ajan koijanneet meitä että heillä on oma kieli vaikka puhuvatkin vain hassusti äännettyjä englannin sivistyssanoja, paneuduin tekstiin. Luigi Castellanin kirjoittama ja kuvittama Kalèvala on julkaistu vuonna 1996 osana Qualitygamesin ”I Giochi del 2000” -sarjaa. ”2000” viittaa paitsi tuolloin lähestyneeseen uuteen vuosituhanteen, myös pelien 2 000 liiran hintalappuun, joka vastaa suunnilleen yhtä euroa. Näitä Duemila-pelejä julkaistiin yhteensä 23. Formaatti on 30-sivuinen nidottu vihkonen. Enimmäkseen ne ovat roolipelejä, mutta mukana on myös muutama lautapeli, yksi yhden pelaajan larppi nimeltään Groucho Marx contro Frankenstein, la Mummia e il Vampiro (Julkaistu englanniksi nimellä Mucho Graxxias Versus Frankenstein, the Mummy and the Vampire on the Pirates’ Ship in a Perfect Storm, 2003, On-a-Stick Productions), sekä korttipeli, jonka sääntövihko saksitaan itse 40 kortin pakaksi. Yksi lautapeleistä on Pizza Wars, jossa pelilauta ja -nappulat ovat pizza täytteineen. Tiedot ovat peräisin projektin isän Andrea Angiolinon artikkelista ”One-Dollar Games in Italy” vuodelta 2001, epätodennäköisesti nimetyn fanzinen Grampa Barmo’s Discount Game Magazine esikoisnumerosta.

Syntysanat

Systeemi on simppeli – hahmolla on neljä ominaisuutta: fisico, agilità, astuzia ja personalità. Hahmonluonnissa ne heitetään arpakuutiolla. Osumapisteet eivät ole sidoksissa fisicoon vaikka niin voisi luulla, vaan ne heitetään erikseen kuudella nopalla. Lisäksi hahmolla on kaksi taitoa, jotka valitaan listasta. Ne ovat käytännössä rautakautisen Suomen ammatteja, kuten agricoltore, fabbro, guerriero tai runoia. Perusmekaniikka on 1n20 + relevantti ominaisuus. Mikäli hahmolla on tilanteeseen liittyvä taito, siitä saa +2. Yritetään osua joko kohdelukuun, joka riippuu tilanteesta. Lähitaistelussa kumpainenkin heittää fisicoa ja korkeamman saanut voittaa, minkä jälkeen heitetään vahinkoa aseen mukaan. Taikominen toimii samoin, paitsi että käytetty ominaisuus on personalità. Jokaisella hahmolla on alussa kaksi runoa.

Runot ovat käytännössä eri asioiden tosinimiä. Jos tuntee asian, kuten acqua, fuoco tai serpente, voi tähän vaikuttaa lyhyestä listasta loitsuefektejä – comanda, comunica, crea, cura/ripara ja trasforma. Tosinimilistassa ei hieman ärsyttävästi ole suota.

Allekirjoittanutta ärsyttää suunnattomasti italiankielinen käännöskömmähdys. Kalevalan runoihin viitataan joissain yhteyksissä – otaksuttavasti yhteisen germaanisen kantasanan vuoksi – englanniksi rune ja italiaksi runa, mikä tarkoittaa myös riimua. Kuvituksessa viljellään tämän vuoksi skandinaavista riimukirjoitusta, mitä ei voi nähdä muuna kuin virheenä.

Kalèvalassa ei ole mukana erityisempää pelimaailman kuvausta, vaan oletuksena lukija tutustuu alkuteokseen. Kirjasesta löytyy kuitenkin valmisseikkailu, ”Le trame di Lemmi Vaarelainen”, eli ”Lemmi Vaarelaisen juoni”. ”Vaarelainen” on pelille tyypillistä melkein onnistunutta nimistöä. Hahmonluontiesimerkeissä seikkailevat sankarit Jukka ja Kuonnännen.

Kuvassa kirjan kuvitusta, jossa on riimuja taustalla ja ehkä Väinämöinen huitomassa riimujen edessä.

Ajansäästövinkki: tuossa ei lue mitään jännää.

Tämä on myös seikkailu, jonka peluutin Suomen pelimuseossa, museon kolmivuotissyntymäpäivien yhteydessä. ”Le trame di Lemmi Vaarelainen” on aika suoraviivainen. Limalan isäntä kutsuu pelihahmot, Kalevan urhot, metsästämään Hiiden hevosta, mistä tilanne sitten kehittyy ja lopulta ollaan pelastamassa talon tytärtä katalalta pohjoisen noidalta. Kalèvala muuten tulkitsee Pohjolan merkitsevän Lappia ja Pohjolan väkeen viitataan Lapponi.

Pelissä itsessään ei ole hirveästi raportoitavaa. Pelisysteemi on yksinkertainen, ajaa asiansa ja on nopeasti opetettavissa ensikertalaisille roolipelaajille. Yksi Kalevan urhoista sai surmansa ryhmän hajaannuttua, mutta Limalan tytär pelastui ja Lemmi Vaarelainen vuodatti sydänverensä kunnian kentälle.

Eikä siinä vielä kaikki

Tarina ei kuitenkaan päättynyt tähän, sillä eräs museon työntekijä oli tonkinut peliä tahollaan ja vinkkasi että tästä on olemassa englanninkielinen toinen laitos vuodelta 2003. Tätä myy amerikkalainen Demian Katz toiminimellä On-a-Stick Publications. PDF-versiota ei ole, vaan On-a-Stickin tuotteet tilataan sähköpostitse, Demian pistää ne postiin ja maksu hoidetaan PayPalilla niiden saavuttua. Koska On-a-Stickin ideologia perustuu pelien edullisuuteen ja teosten myyntihinta kattaa vain painokustannukset, pulitin 41-sivuisesta teoksesta kokonaista kolme dollaria ja edes ostamalla firman koko muun katalogin sekä parit ekstrakappaleet en saanut yhteissummaa ylittämään postikuluja. Käännös on Castellanin itsensä. Jostain syystä kaikki hauet ovat nyt catfish, vaikka olivat ekassa laitoksessa vielä aivan oikein luccio. Toinen laitos kreditoi myös Tommi Ojanperää ansiolla ”Finnish Advice”, mitä se sitten tarkoittaakaan. Lemmi on edelleen Vaarelainen ja Hitola on paha paikka.

Kirjasen lopulla on aukeaman verran nimiä. Lista kertoo myös mistä kielestä nimi on suomeen päätynyt ja noteeraa että mikäli haetaan autenttisuutta, kreikkalais-, latinalais- ja heprealaisperäisiä nimiä tulisi välttää, sillä ne rantautuivat tänne vasta kristinuskon myötä. Tämä on itse asiassa aika näppärä apuväline. Nimetkin ovat oikein, ääkköset ja kaikki.

Mukana on myös laajemmin sääntöjä myrkytykselle, paleltumiselle, putoamiselle, hukkumiselle jne., millä kaikilla tavoilla pelihahmolle nyt voikaan käydä kalpaten. Pelimekaniikkaa on hieman muokattu. 20-sivuisen nopan sijaan toinen laitos käyttää 12-sivuista, mitä voidaan pitää jo rohkeana ja epätavallisena vetona.

Kuvassa on lumessa tarpova fantasiahenkilö, jolla on sukset selässä, jonkinlainen atrainkeihäs kädessään ja toisessa kädessä jousi. Hattu on kovin eriskummallinen rikkoutuneen kananmunanmuotoinen vekotin.

Myös tuo hattu on aika rohkea ja epätavallinen veto.

Toisessa laitoksessa on myös laajennettu johdanto ja Kalevalan synopsis sekä liite tarinan sankareista ja roistoista, sitä vääjäämättömyyttä varten kun pelaajat tahtovat purkaa Elminster-traumojaan vetämällä Väinämöistä turpaan. Kirjan loppuun on lisätty Castellanin jälkisanat.

Mielenkiintoisesti, Kalèvalassa on myös lyhyt bibliografia, joka koostuu kahdesta nimikkeestä. Sen ilmeisen lisäksi teoksen toinen inspiraatio on L. Sprague de Campin ja Fletcher Prattin pienoisromaani Käärmeaita (The Wall of Serpents, 1953), Harold Shea -tarinoista neljäs, jossa amerikkalaiset sankarit päätyvät Kalevalan maailmaan ja lyöttäytyvät Lemminkäisen seuraan tämän retkelle kuokkimaan Pohjolan pitoihin (runot 26-27). Shea-tarinat ovat vähän vanhahtavaa seikkailufantasiaa, jossa suomalaisiin viitataan toistuvasti mongoloideina, mutta ne ovat roolipelihistoriallisesti mielenkiintoisia. Gary Gygax nimeää de Campin ja Prattin tarinat ”Men & Magic” -kirjan esipuheessa, ihan alkuperäisessä Dungeons & Dragonsissa vuodelta 1973, yhdessä Fritz Leiberin, Robert E. Howardin ja Edgar Rice Burroughsin seikkailukertomusten kanssa. Tolkienia ei mainita. Kirjassaan Playing at the World roolipelihistorioitsija Jon Peterson jäljittää D&D:n tavan jaotella jättiläiset alalajeihin suoraan Harold Shea -tarinoihin.

Kalèvalan esimerkkiseikkailun perusrakenne, vaarallinen matka Pohjolaan, on sama kuin Käärmeaidassa ja onpa kirjasta livahtanut myös yksi sivuhahmo, Kauppo Vuohinen, pelihahmoja piinaamaan. Myös Haroldin ja hänen tovereidensa tapa käsitteellistää taikajärjestelmät tieteellisen maailmankuvan kautta sääntörakennelmiksi on toki myös otollinen peliin sovittamiselle ja näkisin että Kalèvalan taikasäännöillä tosinimineen on enemmän tekemistä Käärmeaidan kuin kansalliseepoksemme kanssa, jossa taikuus näyttäytyy muutenkin kuin syntysanoina.

Juuh, elikkäs

Kalèvala on mielenkiintoinen peli, mutta se on mielenkiintoinen enemmän sen vuoksi että se on ylipäätään olemassa kuin mistään omasta ansiostaan. Systeemi toimii mutta ei säväytä, kuvitus on ihan kivaa mutta ei taidetta. Teemme siihen silti analyyttisen ja syväluotaavan katsauksen, koska joku maamme rajojen ulkopuolella on tehnyt jotain Suomeen liittyvää. Jos en olisi karanteenissa, torilla tavattaisiin. Se kuitenkin tarjoaa meille vilauksen laajalle levinnyttä internetiä edeltävään pienjulkaisukulttuuriin angloamerikkalaisen kielialueen ulkopuolelta, mistä kuulemme harvoin yhtään mitään.
Tämmöinen perehtyminen on aina palkitsevaa. Pelaisin kyllä silti mieluummin Roudan maata.


Artikkelin kirjoitti Jukka Särkijärvi, ja sen toimitti LOKIn toimitus.


Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s