Matkakertomus: Blackbox Copenhagen

Vuoden 2019 Blackbox Copenhagen järjestettiin 18.–20. tammikuuta, nimensä mukaisesti Kööpenhaminassa. Kotisivuillaan tapahtuma mainostaa itseään kokeellisen roolipelaamisen festivaalina, ja sen järjestäjänä toimi roolipelijärjestö Gnist. Kaikki tapahtuman larpit kestivät noin 3–4 tuntia ja hyödynsivät pelin kulun ohjaamisessa valoa ja ääntä. Tästä juontuu tapahtuman nimen alkupuoli, sillä tätä pelityyliä kutsutaan blackbox-larpiksi. Blackbox Copenhagen oli nimenomaan larppitapahtuma, sillä tapahtuman aikana auki ollutta avointa lounge-aluetta ja lauantai-illan bileitä lukuun ottamatta ohjelma koostui yksinomaan larpeista.

Lue loppuun

LOKIsta LOKIin

Roolipelimedia LOKI alkoi ilmestyä syyskuussa 2012, kun samaisen vuoden Ropeconissa ideoitiin pelilauta-sivuston yhteyteen skeneihmisten kanavaa, joka pyrkisi lisäämään kiinnostavaa suomenkielistä peliaiheista tarjontaa verkossa. Massi Hannula, Jukka Sorsa ja Ville Takanen lähtivät vetämään ideaa, ja LOKI ilmestyi säännöllisen epäsäännöllisesti aina, kun jotain kirjoitettavaa oli; ensin tiistaisin ja torstaisin, mutta sitten joinain viikkoina tuli useampia kirjoituksia, joinain kuukausina ei yhtään. Vuonna 2013 homma toimi täyspainoisesti koko vuoden, mutta 2014 aika ja jaksaminen alkoivat lopahtaa, ja 2015 LOKIssa julkaistiin vain yksi artikkeli. Lue loppuun

Tarina etsii muotoaan – Pispalan punainen ruuti 1942- skenaarion matka black box larpiksi

Idean synty

Tämän pelin syntytarina alkaa kotibileistä. Kaverin synttäreillä Arttu Hanska tuli kertomaan että järjestää Ropeconiin (2016) skenaariokilpailua ja kysyi olisko mulla jotain peli-ideaa jolla osallistua. Ensimmäinen vastaukseni oli ettei oikein ole ideaa eikä varsinkaan kokemusta freeform skenaarion tekemisestä, mutta siinä bileiden aikana idea sitten kuitenkin löytyi. Mieleeni nousi sinä keväänä lukemani Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä (Otava 1972) romaani ja etenkin sen kuvaus Tampeereella jatkosodan alussa toimineesta kommunistinuorten vastarintaryhmästä. Siinä olisi tarina jonka halusin kertoa. Myös idea siitä että yksi pelaajahamoista kuolee ja tämän pelaajaa pelaa Valtiollisen Poliisin kuulustelijaa loppukohtauksessa syntyi prosessin alussa sekä jonkin sortin äänestysmekaniikkojen käyttö tämän hahmon päättämiseksi. Lue loppuun

Pöytäpelien vahvuudet ja heikkoudet, osa 2: Pelinjohtajan rajat

Jokainen pelaaja löytää pelaamistaan peleistä varmasti kritisoitavaa ja jokainen pelinjohtaja on välillä paininut omien rajojensa kanssa. Pelinjohtaminen on kiistatta taito – tai tarkemminkin, joukko taitoja – joissa voi onneksi kehittyä paremmaksi. Iso osa tästä taitopaketista on kuitenkin ns. pehmeitä, vaikeasti määriteltävissä olevia taitoja. Eikä tätä taitopakettia opeteta juuri missään, vaan se on opittava yrityksen ja erehdyksen kautta.

Työpajassa todettiinkin, että yksi pöytäpelien heikkouksista onkin pelinjohtajan taitojen varassa oleminen. Lue loppuun

Mitä lahjaksi pelitoverille?

Suurin osa pöytäroolipelaajista on reilua ja hauskaa sakkia, jolle voi ostaa mahdollisen joululahjan ihan pelipöydän ulkopuolisten kiinnostuksenkohteiden mukaan. Toisaalta on pelaajia, joiden pelityyli on niin stereotyyppinen, että lahjakin tekisi mieli hankkia sen mukaan. Ohessa esittelen muutamia pelaajatyyppejä, joita olen vuosien varrella kohdannut, ja kerron mitä ostaisin heille lahjaksi.

Lue loppuun