Kolumni

Sata hyvää kirjaa, osa II: Kuinka kaikki alkoi

/ roolipeliloki / 2 kommenttia

Joku joskus totesi, että voidaksesi ymmärtää käsitteen tai asian, sinun on tunnettava sen historia pääpiirteittäin vähintään 1850-luvulle asti.

Onneksemme ensimmäinen roolipeli julkaistiin vasta 1974 ja ensimmäinen roolipeliin liittyvä romaani vuonna 1979 ja selviämme tästä ehkä yhdellä artikkelilla. Nämä käsitteet ovat tietenkin osa omia kulttuurillisia jatkumoitaan, josta voitte ottaa ihan itse selvää vaikka lukemalla ensin Mary Shelleyn Frankensteinin, pari H.P. Lovecraftin novellia ja Tarun sormusten herrasta ja googlaamalla hakusanoja ”kriegspiel”, ”little wars”, ”hugo gernsback” sekä ”dave arneson”.
Lue loppuun →

PT&T: Sankarten polku – Pelaajat vaihtuvat, hahmot säilyvät

/ roolipeliloki

Oletko haaveillut pelauttavasi hahmon jonain päivänä korkeimmalle tasolle? Niin minäkin, mutta kauan ennen kuin sinne asti on tullut päästyä peliporukassa on tapahtunut muutoksia tai kampanja on korvattu kokonaan toisella. Tätä ongelmaa pohdin saadessani muutamia vuosia sitten käsiini Dungeons & Dragons roolipelin vanhentuneen laitoksen Immortal rules -setin. Näissä säännöissä kun annettiin ohjeet pelaamisesta sen jälkeen, kun hahmot ovat jo saavuttaneet sääntöjen maksimitason.
Lue loppuun →

Erään pelisuunnittelijan tarina – Osa 4: Roolipelikerhoista

/ roolipeliloki / 1 kommentti

Viimeisimmässä pelisuunnittelijan tarinassa puhuin peliseuran löytämisestä, ja mainitsin ohimennen Jyväskylässä aktiivisesti toimivan pöytäroolipelikerhon joka kerääntyy maanantaisin paikallisen ylioppilaskylän kerhotilaan, jonka meille on järjestänyt Kortepohjan Ylioppilaskylän vapaa-aikatoimikunta. Kerhossa käy aktiivisesti noin 15-20 henkeä, mutta muutama vuosi takaperin kerhotilan vaihdettua pienempii tiloihin, aktiivisten kävijöiden määrä ei ole enää yhtä suuri kuin aikaisemmin. Aiemmissa tiloissa pystyimme pitämään neljästä viiteen eri peliä käynnissä vaivatta, mutta nykyinen tila soveltuu enää korkeintaan neljään peliin.
Lue loppuun →

Arkistojen kätköistä, osa 1: johdanto

/ roolipeliloki

Viimeinen veto on myös eroottisen runokokoelmani nimi.

Olimme viettämässä joululomia vanhempieni luona pohjoisessa (miksi tämä alkaa kuin ala-asteen äidinkielen aine?), kun äitini lykkäsi mukaani ison pahvilaatikon, jossa oli jotain tavaroitani. Avasin laatikon lopulta parin viikon päästä vaimoni kyllästyttyä nurkassa lojuvaan pahvilaatikkoon. Marvel- ja Morgan Kane –sarjakuvien alta paljastui parinkymmenen sentin paksuinen kasa vihkoja, joiden kannessa luki nimeni ja maantieto, matematiikka, biologia, LaRP… Hetkinen, mikä hiton larp? Larppasin ensimmäisen kerran vasta 26-vuotiaana. Eikä koulussa tainnut hatarien muistikuvieni mukaan olla tuollaista ainetta.

Lue loppuun →

Sata hyvää kirjaa, osa I: Johdanto

/ roolipeliloki / 3 kommenttia

Scifikirjailija Theodore Sturgeon aikoinaan puolustautui syytöksiltä genrensä laaduttomuudesta tokaisemalla että 90 % kaikesta on paskaa.

Kuvassa screencap tuntemattomasta tv-sarjasta, jossa mies pitää hevosenpaskaa käsissään. Tekstitys kertoo "Katsokaa tätä paskaa. Valtava läjä hevosenpaskaa."

Se on sitä itseään.

No. Laskeskelin tuossa jokunen vuosi sitten, että D&D-julkaisija Wizards of the Coast ja edeltäjänsä TSR olivat tuolloin julkaisseet vuodesta 1979 alkaen noin 550 romaania ja novellikokoelmaa roolipeliensä oheistuotteina. Battletech-romaaneja on julkaistu yli sata. White Wolf tehtaili niitä niin ikään kymmenittäin eri World of Darkness –pelien ohella. Alternity, Shadowrun, Fading Suns, Earthdawn, Legend of the Five Rings sekä Pathfinder ovat myös saaneet oman osansa näistä. Onpa jopa kotoisassa Suomessamme yksi tämmöinen kirja, Vanha koira, Ville Vuorelan Praedor-romaani sekä tietenkin lukuisat Forgotten Realms-, Dragonlance– sekä Shadowrun-käännökset. No, yksi Shadowrun-käännös. Osana samaa ilmiötä voidaan pitää Magic: The Gathering –romaaneja sekä Games Workshopin miniatyyripeleihin perustuvia teoksia. Johtuen julkaisijoiden ja teosten älyttömästä ja alati kasvavasta määrästä en osaa antaa tarkkaa lopullista lukumäärää tälle kasalle, mutta arvioisin että se on heittämällä yli tuhat nimikettä.
Lue loppuun →

Visiopisteet – Jotain muuta kuin kokemuspisteitä

/ roolipeliloki

Jo kymmenen vuotta peliporukkamme on käyttänyt useissa eri peleissä visiopisteitä tai joitakin niiden johdannaisia. Ajatuksena on, että pelaajat pääsevät palkitsemaan toisiaan hyvistä ideoista. Pohjimmiltaan mekanismi ei ole sen kummempaa, kuin roolipelaamisesta palkitseminen. Käytännössä visiopisteillä kuitenkin tuetaan yhteispeliä, eikä palkita parasta.
Lue loppuun →

VTP-I: Ghost Run

/ villetakanen

VTP-I: Varasta tästä peli-idis

gits-kansi-web-300

Ghost in the Shell -manga on erinimainen lähdekirja tähän peli-idikseen

Ghost in the Shell – tai GitS – on yksi kyberpunk genren klassikoista, jonka keskipisteessä on vastustajien tekniikan, kyberin ja laitteiston kontrollointi, subvertointi ja hallinta. GitS:issä hakkerointi on saumaton osa toimintaa, ja aseella tähtäävän vihollisen aistien haltuunotto onnistuu kesken toisen vastustajan tyrmäämisen etukoukulla.

Ghost Run on peli-idis kalliista ja tehokkaista erikoisjoukoista, jotka pitkälle viedyn taisteluosaamisensa ja loppuun asti viilatun kyberinsä lisäksi pystyvät laukomaan implanttiensa kätköistä taikuuden tavoin toimivia hallintaviruksia, troijalaisia ja kyberhyökkäyksiä…

Lue loppuun →

Roolipelin julkaiseminen

/ roolipeliloki / 3 kommenttia

Kansikuva

Minulla, niin kuin monella muullakin roolipelaajalla, on lapsesta asti ollut haaveena julkaista oma roolipelini. Nyt Noitahovin sääntökirja on ollut myynnissä suunnilleen puolitoista vuotta ja maailmakirja reilun puoli vuotta. Uskaltaudun siis julistamaan projektini menestykseksi ja jakamaan roolipelin julkaisemiseen liittyviä neuvoja ja kokemuksia kaikille teille tämän blogin lukijoille. Kuitenkin haaveilette oman roolipelinne julkaisemisesta vähintään salaa yön pimeimpinä tunteina (poikkeuksena tietenkin te, jotka olette jo pelin julkaisseet).
Lue loppuun →

Vuosi 2012 pakettiin

/ roolipeliloki

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja on aika luoda katsaus menneeseen vuoteen.

800 paunan gorillan kuulumiset

AD&D 1. laitoksen pelaajan kirja

Vuoden 2012 piti olla maailmanlopun vuosi ja siltä se varmasti tuntuikin monesta D&D:n neljännen edition pelaajasta. Se on edelleen tuorein D&D, joka on julkaistu, mutta pelaajille kyseisen edition tukemisen hiipumisen täytyy tuntua pahalta enteeltä. Heroes of elemental chaos helmikuussa ja Dungeon survival guide toukokuussa ovat ainoat merkittävät kyseisen edition kirjajulkaisut tänä vuonna.

Lue loppuun →

Erään pelisuunnittelijan tarina – Osa 3: Peliseuran löytäminen

/ roolipeliloki / 2 kommenttia

Roolipelaaminen on sosiaalinen harrastus. Vaikka itseltänikin löytyy hyllystä paljon roolipelejä joita en ole pelannut ja joiden lukeminen on ollut jo pelkästään niiden hankkimisen arvoista, pelkästään kirjojen lukeminen ei ole sama asia kuin niiden käyttäminen pelaamiseen. Siispä luonnollisesti jossain vaiheessa itse kunkin on kohdattava pelottava maailma ja tutustuttava muihin roolipeleistä kiinnostuneisiin ihmisiin. Jotkut löytävät samanhenkisiä ihmisiä kaveriporukastaan tai opiskeluympäristöstään, toiset tutustuvat uusiin ihmisiin netin kautta.

Lueskellessani Claudia Canginin pohdintaa Google+ -palvelun hyödyntämisestä kanssapelaajien löytämiseksi, aloin miettimään omia kokemuksiani erilaisten peliporukoiden kanssa. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole ruotia sitä millaisten ihmisten kanssa pelaan, vaan tarkastella enemmän sitä että miten olen päätynyt pelaamaan tietyssä seurassa ja miten tämä seura on vaikuttanut omiin pelimieltymyksiini ja -tyyliini. Lue loppuun →