Olen viime vuosiin asti tottunut, että Suomessa järjestettävät roolipelitapahtumat ovat suuria tuhansien ihmisten massatapahtumia, kuten Ropecon ja Tracon, tai vähintään muutaman kymmenen ihmisen pienempiä coneja, kuten Maracon. Päätin tänä vuonna kuitenkin järjestää itse pienen porukan conin eli Sopeconin, jonka nimi on väännös Ropeconin ja lempinimeni yhdistelmästä.
Uncategorized
Harri Pelinjohtaja ja Pelimaksurumban Kilta
Tämä kirjoitus jatkaa Veemeli Miettisen mutinat sarjaa.
Me larppaajat olemme välillä kitiseviä asiakkaanplanttuja ja pelinjohtaja on asiakaspalvelija. Paitsi että pelinjohtaja ei saa palkkaa (eikä muuten pidäkään saada tai tulee Gestapo ja pamputtaa. Ks. edellinen asiaan liittyvä riipustukseni: Budjetoinnin sietämätön keveys)
Jokisillan majatalo – kootut virheet pääpelinjohtajan silmin
Syksyllä 2015 sain idean: larppi, jossa kukin saa pelata juuri sellaista hahmoa kuin on aina halunnut. Idea oli lähtöisin siitä, että minä en ikinä saa olla se kaunis tiaarapäinen prinsessa. Minä haluan joskus pitää larpissa tiaaraa!
Netissä tuli vastaan kartta nimeltä Most Cliche Map Ever – Map of Clichéa, ja siitä se sitten lähti.
X-CON 2016
Järjestyksessään neljäs X-Con järjestettiin 28.-30.10. Sauvon Ahtelassa, jonne tapahtuma väisti kotipaikkansa Otavan opiston remonttia. Liveroolipelien pelinjohtajille suunnattu seminaari on vuosien varrella kehittynyt oivaksi paikaksi sparrata ideoita, sekä jakaa tietoja ja taitoja. Kunkin X-Conin jälkeen on aina nähty konkreettisia toimenpiteitä harrastuksen eteenpäin viemiseksi, joten tarvetta tapahtumalle selvästi on.
Larppien budjetoinnin sietämätön keveys
Pelimaksuista puhutaan taas suomalaisessa roolipeliskenessä. En jaksa kommentoida internet-foorumeille, koska yhdeksässä kerrassa kymmenestä se hukkuu geneerisiin ”itse en maksaisi yli 10€ ellei minua kanneta pelipaikalle kullatulla norsulla”-kommentteihin. No, sosiaalisen median toimintamalli on se että eniten huutava tulee kuulluksi parhaiten. Jos vielä heiluttaa käsiään samalla, voi blokata osan muista huutajista ja niiden Selkeästi Huonommista Mielipiteistä.
Salaisuuksien Kirja – Itsesuggestion ja demonille antautumisen käsikirja
On vaikea kuvitella, että Praedor kaipaisi suomalaisille lukijoille erityistä esittelyä. Niille, jotka kaipaavat kerrottakoon lyhyesti, että Praedor on Petri Hiltusen luoma sarjakuva, jonka perustalle Ville Vuorela on luonut samannimisen roolipelin. Roolipelinä Praedor näki ensimmäisen kerran valon vuonna 2000. Nyt, 16 vuotta myöhemmin, on siihen saatu ensimmäinen lisäosa, Salaisuuksien Kirja.
RooliPeli+ nettisarja käynnistyy 25.10.2016
Useamman vuoden jahkailun, pohtimisen ja ulkomailta saadun inspiraation jälkeen päätin vihdoin kerätä videotuotantolaitteet kaapista pölyttymästä ja tuottaa uuden suomalaisen roolipelaamiseen keskittyvän nettisarjan. RooliPeli+ tulee käynnistymään viikoittaisella Dungeons and Dragons 5th Edition kampanjalla nimeltä The Guild of Gorath. Kampanja tullaan lähettämään livenä Twitch.tv:ssä (www.twitch.tv/raitzer) ja sen voi katsoa omalla ajallaan Youtubesta (www.youtube.com/raitzer1).
Tunnin roolipelit osa 2
Ropeconissa on kolme vuotta kilpailtu tunnin mikroroolipelien kirjoittamisesta. Havainnollistaakseni mikropelien mahdollisuuksia analysoin yhtä peleistä pelikokemuksen kautta.
Pidän yläkoulussa roolipelikerhoa, jossa haasteena on roolipelien kannalta tiukka aikataulu. Viikottainen kerhotunti on nimensä mukaan tunnin mittainen. Koska osallistujat saattavat vaihtua viikottain, olen pyrkinyt pelauttamaan enimmäkseen kertapelejä. Tämänkaltaiseen pelaamiseen Ropeconin pelikilpailun pelit sopivan erinomaisesti. Niissä on tiukka fokus ja peli alkaa ilman pitkää hahmonluontia tai sääntöjen opettelua. Jokaiselle kerralle on mahdollista nostaa tuore lähestymistapa roolipelaamiseen ja lyhytkin periodikerho pystyy koulimaan pelaajille monipuolisesti roolipelivalmiuksia.
Päätösvaltainen pelaaminen
Termi ”päätösvaltainen” on paras käännös, jonka löysin sanalle ”agency.” Helpoin tapa kuvailla päätösvaltaista pelaamista on käyttää esimerkkiä, jossa pelaajahahmot osallistuvat pitkään sotaan. Sotaa käydään pohjoisten maiden örkkiheimoa vastaan, jolla on nuori ja karismaattinen johtaja. Sankarit päättävät lähteä vaaralliselle tehtävälle, jonka tavoite on kaataa örkkiheimon johtaja ja heikentää vihollisen tahtoa käydä sotaa.
Varjopeli, uhka vai mahdollisuus?
En varmasti ole ainoa pelinjohtaja, jolla on jonkinlainen ydinpeliporukka. Heidän kanssaan tulee istuttua pelipöydän ääreen vuodesta toiseen. Vuosien myötä huomaan itse toistavani tiettyjä stereotyyppejä, juonikuvioita ja maneereja. Uusien pelaajien kanssa tämä ei yleensä muodosta ongelmaa. ”Vanhalla” peliporukalla sen sijaan saattaa ajoittain tulle tunne, että nämähän tuntevat jo kaikki kikat, temppupussi on tyhjä ja omalle mukavuusalueelle on jämähdetty melko tukevasti. Puituani asiaa samojen teemojen kanssa painiskelleiden kaverien kanssa, päätin muutama vuosi takaperin kokeilla D&D 3.5:n Forgotten Realmsiin sijoittuvassa pelissä varjopelaajamekaniikan käyttämistä.
LOKI 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.