Salvage Team – Scifilautapeli Games & Talesilta

Kuoleman Vyöhykkeet ovat raivokkaiden avaruustaistelujen synnyttämiä gravitaatiokenttiä. Ne ovat täynnä hylkyjä, hulluja turvajärjestelmiä, räjähtämättömiä taistelukärkiä ja ajelehtivaa, tappavaa rojua. Mutta ennen kaikkea arvokasta saalista ja odottamattomia aarteita. Ja tässä kohtaa kuvaan astuvat Hylkyryhmät.

Salvage Team on pienen oululaisen pelifirma Games&Talesin tuleva scifi-lautapeli vaarallisten avaruushylkyjen ryöstelystä. Pelin tuomisessa pelihyllyihin ympäri maailman on paljon tekemistä, ja tämän saavuttamiseksi Games&Tales on tehnyt Indiegogo-kampanjan. Kampanja on lähtenyt jo varsin onnistuneesti käyntiin, mutta 8,000 dollarin tavoitteeseen on toistaiseksi vielä matkaa. Haastattelin pelin tekijöitä ja kyselin vähän sekä Salvage Teamista että heidän taustoistaan.
Lue loppuun

Pelaa hävitäksesi voitokkaasti

Joonas Iivonen on pitkän linjan roolipelaaja ja aloitteleva pelituristi.

Kun joulukuussa sattumalta kuulin joukkorahoituskierroksella olevasta ruotsalaisesta Battlestar Galactica -larpista kiinnostuin oitis. Kaikki kuulemani kertomukset suurista ruotsalaisista peleistä mahtavine pelipaikkoineen nousivat mieleeni – eikä vähiten Carolus Rex (1999) avaruusaluspeli, joka pelattiin vanhassa sukellusveneessä. Monitor Celestra -peliä varten oli tarkoitus vuokrata pelipaikaksi Göteborgin Maritiman-museossa ankkurissa oleva Kylmän sodan aikainen ruotsalainen hävittäjä Småland. Alkuperäinen tarkoitus oli, että pelaajat asuisivat ja nukkuisivat viikonlopun mittaisen pelin ajan aluksella, mutta museon paloturvallisuusmääräysten vuoksi tämä ei lopulta ollut mahdollista. Siispä peli pelattiin neljänä näytöksenä ja nukkumista varten oli vuokrattu erillinen hostelli.

Lue loppuun

Arkistojen kätköistä, osa 2: Nuuskakairan punainen kirja (1/2)

Aika on koittanut. On aika aloittaa pari kuukautta sitten lupailemani vihkojen läpikäyminen. Ensimmäisenä on vuorossa oikeastaan ainoa noista vihkoista, jonka edes muistan: paksu kierrekantinen punainen vihko on ollut useamman kampanjantekeleen ja jopa muutaman toteutuneen kampanjan muistiinpanovihkona. Meinasin ensin käydä koko vihkon läpi kerralla, mutta tässähän on ihan järkyttävästi tavaraa. Pakko tehdä kolmessa osassa. Yksi syy tarkempaan läpikäymiseen on myös se, että tässä vihkossa on hyvääkin tavaraa. Teidän iloksenne alkupään materiaali on aika kauheaa.

Lue loppuun

Erään pelisuunnittelijan tarina – Osa 5: Pöytälaatikosta paperille

Olen tähän mennessä pyrkinyt pohjustamaan aiemmissa pelisuunnittelijan tarinoissa sekä omia taustojani ja suunnittelulähtökohtiani että suunnitteluun vaikuttaneita henkilöitä ja ryhmiä. Nyt kun olen saanut pohjustettua omia taustojani, ajattelin seuraavaksi kertoa hieman siitä, miten olen lähtenyt suunnittelemaan omia pelejäni ja millaisia asioita olen ottanut niissä huomioon. Tämä esittelemäni metodi ei ole mitenkään kovin virallinen tapa tehdä asioita, vaan pikemminkin enemmän ohjenuora jota seuraan itse aloittaessani suunnittelemaan pelejä.
Lue loppuun

Ground Zero – yksin pommisuojassa

Minna Heimola on suomalainen live-roolipelaaja ja pelinjärjestäjä, joka osallistui Ground Zero live-roolipelin pelautukseen helmikuussa 2013. LOKIssa Minna kertoo kokemuksestaan pommisuojasta.

Ground Zero lienee yksi Suomen tunnetuimpia larppeja. Sen ovat kirjoittaneet Jori Virtanen ja Jami Jokinen jo 90-luvulla, ja siitä on järjestetty neljä eri pelautusta. Larpista, sen taustasta ja teemoista sekä sen pelaajissa herättämissä reaktioista on kirjoitettu useita artikkeleita (esim. Hopeametsä 2008, Virtanen 2010). Tässä artikkelissa käsittelen pääasiassa omaa pelikokemustani pelin viimeisimmässä, helmikuussa 2013 järjestetyssä pelautuksessa. Varoituksen sanalukijalle: on mahdollista, että pelistä vielä joskus järjestetään uusintapelautuksia (kirjoittajat ovat harkinneet materiaalin laittamista julkiseksi, jolloin kuka tahansa voisi järjestää pelistä ”oman” pelautuksen).
Lue loppuun

Vinkkejä parempaan roolipelaamiseen?

Punalipun pelilaudalla aloittama ketju Vinkkejä hyvään roolipelaamiseen sai minut miettimiään mistä hyvät pelikokemukset syntyvät – ja ennen kaikkea miksi ne jäävät joskus syntymättä. Mietittyäni asiaa hieman enemmän aloin ymmärtää muutamia pelaamiseen liittyviä tapoja – joiden esittely foorumiketjussa olisi ollut hankalaa. Teoreettisen pohdinnan sijaan tarkoitukseni on kertoa elävän maailman esimerkkien avulla muutamasta tekniikasta, joilla uskon minkä tahansa pelin paranevan…

Alunperin olin tosin otsikoinut tämän artikkelin ”vinkkejä oikeaan roolipelaamiseen”, koska [ironia]muut tavathan pelata ovat tietysti vääriä[/ironia].

Lue loppuun

Valkoinen Sota – Irakin miehityksestä live-roolipeliksi

”Nuori nainen, tytär Vesin suvusta, makaa poski vasten tien pölyistä pintaa. Hänen kasvonsa ovat vääristyneet kivun ja tuskan taakasta, ja kasvojensa juonteissa näkyvät nöyryytyksen arvet. Hänen äänensä paljastaa kuitenkin surkeuden alta kumpuavan vihan. ’Miksi te teette tämän meille? Miksi te rankaisette meitä näin? Me emme ansaitse tätä!'”

Valkoinen sota (The White War, Den Hvide Krig) oli tanskalainen live-roolipeli kulttuurien kohtaamisesta. Peli pelattiin kesällä 2012, ja sen järjestivät Troels Barkholt, Jonas Trier, Jesper Kristiansen, Carsten Prag, Jakob Givskud, Søren Ebbehøj sekä roolipeliyhdistys Hübris. Peli oli kuvaus Irakin tanskalaismiehityksestä, joka toteutettiin osana USA:n johtamaa koalitiota, tarkoituksenaan kuvata mahdotonta tehtävää rauhan ja tasapainon ylläpitämisestä sodan jälkimainingeissa.
Lue loppuun

Tulevaisuudesta historialliseen Japaniin – Edularppaamista Tanskan malliin

Nonna Laeslehto on suomalainen roolipelaaja ja matematiikan ja fysiikan aineenopettajaopiskelija Helsingin yliopistolla. Nonna tutustui kahden viikon ajan tanskalaiseen Østerskov Efterskoleen, jossa ensisijainen opetusmenetelmä on pedagoginen roolipelaaminen. LOKIin Nonna kirjoitti jutun, jonka lukemiseen kannattaa varata kokonaisen kahvikupillisen verran aikaa, sillä mielenkiintoinen teksti on LOKIn tavanomaisia juttuja pidempi. 

Edularppaaminen ja pedagoginen roolipelaaminen ovat sanoja, jotka kuulin ensimmäistä kertaa muutamia vuosia sitten ja kiinnostuin aiheesta jo ennen kuin aloitin opiskeluni. Tuntui siis luonnolliselta lähteä tutkimaan roolipeliä opetusmetodina opettajan pedagogisten opintojen aikana. Opiskelen tällä hetkellä Helsingin yliopistolla matematiikan ja fysiikan aineenopettajaksi ja tarkoitukseni on valmistua ensi syksynä filosofian maisteriksi. Opetusharjoitteluni Østerskovissa ei koskenut kuitenkaan pelkää matematiikan ja fysiikan opettamista vaan otin lähtökohdiksi koulukiusaamisen ja motivaation. Tarkemmin sen, miten roolipelien käyttäminen opetuksessa vaikuttaa näihin kahteen. Sain matkaltani mukaan kuitenkin myös paljon muuta.
Lue loppuun

Mad about the boy – live-roolipeli sukupuolirooleista ilman Y-kromosomia

Mies paiseruton kynsissä Kuva: Wikicommons

Mies paiseruton kynsissä Kuva: Wikicommons

Mad about the boy on norjalainen live-roolipeli naisista, jotka selviytyivät katastrofin tuhotessa puolet ihmiskunnasta. Selittämätön sairaus pyyhkäisi planeetalta jokaisen Y-kromosomin omistavan ihmisen minuuteissa mitä kauhistuttavavimmilla tavoilla, jättäen naiset uudelleenrakentamaan yhteiskuntaa ja kohtaamaan ihmiskunnan mahdollisen sukupuuton.
Lue loppuun

Sata hyvää kirjaa, osa II: Kuinka kaikki alkoi

Joku joskus totesi, että voidaksesi ymmärtää käsitteen tai asian, sinun on tunnettava sen historia pääpiirteittäin vähintään 1850-luvulle asti.

Onneksemme ensimmäinen roolipeli julkaistiin vasta 1974 ja ensimmäinen roolipeliin liittyvä romaani vuonna 1979 ja selviämme tästä ehkä yhdellä artikkelilla. Nämä käsitteet ovat tietenkin osa omia kulttuurillisia jatkumoitaan, josta voitte ottaa ihan itse selvää vaikka lukemalla ensin Mary Shelleyn Frankensteinin, pari H.P. Lovecraftin novellia ja Tarun sormusten herrasta ja googlaamalla hakusanoja ”kriegspiel”, ”little wars”, ”hugo gernsback” sekä ”dave arneson”.
Lue loppuun