Klassinen hullaantuminen


Pelinjohtajan masennuksesta kohti hyvinvointia

Peli on vihdoin ohi. Väsyttää. Elämä tuntuu ankealta ja sitä päätyy kerta toisensa jälkeen miettimään onnistumisia ja virheitä, joita on tehnyt peliprojektinsa aikana. Huomaa turhautuvansa pieniinkin seikkoihin. Sanoihin, joita on sanottu. Makaa sängyssä pari päivää tuntien surua, haikeutta ja vihaa. Väärinymmärrystä. Tekisi mieli laittaa viestiä pelaajille. Saada viimeisetkin konfliktit selvitettyä. Samalla ajatellen, että se kaikki oli omaa syytä.

Lue loppuun

Älä myy itseäsi halvalla

Larppaajat ovat sirkushuviksi kelpaavaa porukkaa, jota voi kivasti pyytää rekvisiitaksi vaikka minkälaiseen tapahtumaan. Pukevat vain vaatteet ylleen ja ehkä vähän pelailevat siellä luodakseen tunnelmaa muille kävijöille ja lisäarvoa tapahtuman järjestäjälle. Näyttelyt, elokuvanäytökset, teatterit, kartanot, jopa elokuvien kuvaukset, mitä näitä nyt on. Kaikenlaiset tahot ovat yrittäneet haalia larppaajia luomaan tunnelmaa tapahtumiinsa, luonnollisestikin maksamatta siitä ilosta mitään. Lue loppuun

X-Con: mitä, miksi ja miten

X-Con on vuodesta 2013 alkaen järjestetty liveroolipelien järjestäjille tarkoitettu koulutus- ja verkostoitumistapahtuma. X-Con järjestetään Otavan Opistolla Mikkelissä, tosin poikkeuksena on viime vuosi, jolloin X-Con oli Opiston majoitusrakennuksen remontin takia evakossa Sauvo Ahtelan leirikeskuksessa. Myös Suomen larp-skenen palkinnot, Lankat, on jaettu X-Conin lauantai-illan gaalassa vuodesta 2014 alkaen. Tässä artikkelissa avaan hieman X-Conin taustoja ja tavoitteita. Lue loppuun

Pelinjohtaja on Leathermania kovempi työkalupaketti

Tämä kirjoitus jatkaa Veemeli Miettisen mutinat sarjaa.

Liveroolipelin pelinjohtaja on sellainen joka alan asiantuntija, jottei mitään. Peliin ei siis suinkaan vain kirjoiteta hahmoja (Ei mitään 1 sivun hahmoja. En pääse immersioon kunnolla sisään, jos matskua ei ole semmoista nivaskaa, että sillä voisi mätkiä pieniä eläimiä hengiltä!), järjestetä pelipaikkaa ja ruokia ja mennä paikalle. Ehei! Pois moiset aatokset, te hupsut! Lue loppuun

Sotavaltiaiden tanssiaiset

Pöytäpelistä larpiksi – ja takaisin

Kuutisen vuotta vedetty pöytäpelikampanja lähestyi pistettä, jossa olisi aihetta juhlaan. Dungeons & Dragonsin vanhoilla säännöillä hahmot hilattaisiin pian ensimmäistä kertaa pelaamalla expert-säännöiltä mestarisäännöille, ja ajattelin juhlistaa saavutusta jotenkin. Koko Sankarten polku -kampanjani on sikälikin erikoinen, että siinä jokaiselle pelikerralle on valikoitunut eri pelaajayhdistelmä, vaikka pelihahmot ovat pysyneet pääpiirteittäin samoina. Pelaajilla on silti hyvin vapaat kädet hahmojen ohjaamiseen. Hahmojen luonne ja käytös heilahtelee dramaattisesti pelistä toiseen, vaikka perusmotivaatio seikkailuihin onkin kirjoitettu muuttumattomaksi.

Lue loppuun

Livelähetystä liveroolipelistä – kun larppikokemus striimataan

Olen tehnyt paljon outoja juttuja larppien vuoksi, mutta viime marraskuun tapahtumat ovat kyllä oudoimpia. Ei siis se, että menin Ouluun larppaamaan scifiä, vaan se, että mukanani oli ruotsalainen teknikkoryhmä, jotka striimasivat kaiken näkemäni ja kuulemani nettiin.

Kypärä painoi ohimoitani, mutta se oli pakollista, jotta otsaani kiinnitetyt kamera ja mikrofoni eivät päässeet liikkumaan. Sormiini sekä otsaani oli teipattu antureita, jotka mittasivat pulssiani, aivotoimintaani sekä hikoiluani. Näistä laitteista meni johtoja selässäni olevaan reppuun, jossa tietokone yhdisti kuvan, äänen ja kehoni signaalit yhdeksi paketiksi ja striimasi kaiken tämän datan nettiin.

Lue loppuun

Winterwind

Winterwind oli post-apokalyptinen liveroolipeli 22 pelaajalle, joka pelattiin Vaasan Pirttikylässä huhtikuussa 2017. Järjestäjänä toimi Finlands Svenska Rollspelsförening Eloria r.f., suomenruotsalainen liveroolipeliyhdistys. Peli on osa Project Serenai-jatkumoa, yhteistyönä toteutettua fiktiivistä maailmaa. Lue loppuun

Vain Perheeni Vuoksi

Kun todellisuuden havainnointi muuttui perheestä kertovaksi liveroolipeliksi

 

Muutot ovat aina olleet minulle vaikeita. Samoin muutokset. Kun joku hetki elämästä pitää päättää ja toinen aloittaa. Kaikista vaikein hetki on se, kun suljen viimeisen kerran asunnon oven kiinni. Avaimet ovat sisällä. Minulla ei ole enää pääsyä sinne. Eikä se ole enää minun kotini. Lyhyessä hetkessä se on muuttunut kodista takaisin asunnoksi.

Lue loppuun