Ork!

Artikkeli on julkaistu alunperin Roolipelit.net-sivustolla.

Ork! on ikävän vähälle huomiolle jäänyt humoristinen roolipeli örkeistä, jotka ovat käsitteenä monelle useimmista fantasiaroolipeleistä jo ennestään tuttuja. Pelin 64-sivuista sääntökirjaa ei ole pituudella pilattu, mutta luettavaa on silti selkeästi enemmän kuin yleensä huumoripitoisissa julkaisuissa. Teksti on poikkeuksellisen helposti luettavaa ja hyvin kirjoitettua. Kuvitus on peliin sopivaa, huolellisesti piirrettyä ja verta & suolenpätkiä säästelemätöntä.

 Lue loppuun

Lovecraftesque – kosmista kauhua yhteistyöllä

Black Armadan vuonna 2016 julkaisema Lovecraftesque tarttuu kovaan haasteeseen: tuottaa H.P. Lovecraftin kerronnallista tyyliä mukailevia tarinoita pelin muodossa, kahdesta viiteen pelaajalle. Kuinka hyvin peli onnistuu lunastamaan nämä odotukset?

Kuinka se toimii?

Ennen kuin päästään pelaamaan, tarvitaan skenaario. Pelin oletuksena on, että skenaario kehitetään pelaajien kesken pelikerran aluksi, mutta myös valmisskenaarioita voidaan käyttää. Skenaarion kehittäminen ei onneksi ole mitenkään monimutkainen prosessi. Pelaajat keskenään sopivat halutun tyylin ja tunnelman (esim. hiipivä kauhu, sankarillinen kauhu, kauhukomedia), aikakauden, yleisen tapahtumapaikan ja muutaman tarkemmin määritellyn sijainnin, sekä tarinan keskushahmon yleisen identiteetin, motivaation ja yhden vahvuuden.

Lue loppuun

Roolipelikerhoja kirjastoihin – Ilona Lamminen

Ilona Lamminen. Kuva: ropecon/Mikael Peltomaa

Ilona Lamminen, 30, on lahtelainen mediaohjaaja. Lammisen keväällä 2016 valmistunut opinnäytetyö Noppia ja sanataidetta: roolipelikerho kirjastossa palkittiin Ropeconissa Vuoden Peliteko -palkinnolla työn sisältämän roolipelikerhon perustamiseen ja ohjaamiseen tarkoitetun oppaan ansiosta.

Lue loppuun

Hood – Hurjapäisyyttä ja henkipattoja

Hood on vuonna 2016 julkaistu Jukka ”Sope” Sorsan suunnittelema, helposti lähestyttäväksi tarkoitettu roolipeli lainsuojattomista Robin Hoodin tarun maisemissa.

Hahmonluonti

Hahmoille kehitetään noin virkkeen mittainen tausta, joka kertoo, millainen hahmon aiempi elämä oli ja miksi hänestä on tullut lainsuojaton – hän voi olla esimerkiksi ”kätilö, joka on kyllästynyt kansan kärsimykseen”. Lisäksi hahmoille keksitään kolme erityyppistä kontaktihenkilöä: luotettu, ihastus ja vihollinen. Näin pelinjohtajalla on välittömästi käytettävissään useita sivuhahmoja, jotka sitovat hahmot maailmaan ja joiden kautta pelinjohtaja voi tarjota tarinakoukkuja.

Lue loppuun

Tunnin roolipelit osa 2

Ropeconissa on kolme vuotta kilpailtu tunnin mikroroolipelien kirjoittamisesta. Havainnollistaakseni mikropelien mahdollisuuksia analysoin yhtä peleistä pelikokemuksen kautta.

Pidän yläkoulussa roolipelikerhoa, jossa haasteena on roolipelien kannalta tiukka aikataulu. Viikottainen kerhotunti on nimensä mukaan tunnin mittainen. Koska osallistujat saattavat vaihtua viikottain, olen pyrkinyt pelauttamaan enimmäkseen kertapelejä. Tämänkaltaiseen pelaamiseen Ropeconin pelikilpailun pelit sopivan erinomaisesti. Niissä on tiukka fokus ja peli alkaa ilman pitkää hahmonluontia tai sääntöjen opettelua. Jokaiselle kerralle on mahdollista nostaa tuore lähestymistapa roolipelaamiseen ja lyhytkin periodikerho pystyy koulimaan pelaajille monipuolisesti roolipelivalmiuksia.

Lue loppuun

Varjopeli, uhka vai mahdollisuus?

En varmasti ole ainoa pelinjohtaja, jolla on jonkinlainen ydinpeliporukka. Heidän kanssaan tulee istuttua pelipöydän ääreen vuodesta toiseen. Vuosien myötä huomaan itse toistavani tiettyjä stereotyyppejä, juonikuvioita ja maneereja. Uusien pelaajien kanssa tämä ei yleensä muodosta ongelmaa. ”Vanhalla” peliporukalla sen sijaan saattaa ajoittain tulle tunne, että nämähän tuntevat jo kaikki kikat, temppupussi on tyhjä ja omalle mukavuusalueelle on jämähdetty melko tukevasti. Puituani asiaa samojen teemojen kanssa painiskelleiden kaverien kanssa, päätin muutama vuosi takaperin kokeilla D&D 3.5:n Forgotten Realmsiin sijoittuvassa pelissä varjopelaajamekaniikan käyttämistä.

Lue loppuun

Tunnin roolipelit osa 1

Tässä pelissä pelaajahahmot ovat
…kettua jahtaavia ajokoiria!
…valtavan lohikäärmeen tunteita!
…vakoojiksi vahingossa päätyneitä mielisairaalavankeja!

Ropecon 2014 lanseerasi roolipelisuunnittelukilpailun, jossa tarkoituksena oli kehittää tunnissa pelattavia mikroroolipelejä. Kolme vuotta myöhemmin koossa on jo kolmisenkymmentä tunnissa pelattavaa ”lisää vain pelaajat” -roolipeliä, joiden aiheet vaihtelevat laidasta laitaan.

Ropeconin järjestäjäryhmään kuuluneet Aaro Viertiö ja Arttu Hanska ideoivat tuolloin mallin, josta tuli menestyskonsepti. Ropeconissa oli järjestetty seikkailunkirjoituskilpailuja jo joidenkin vuosien ajan, mutta tällä kertaa aiherajaus oli tiukempi kuin koskaan. Tavoitteena oli luoda aloittelijaystävällisiä, pelivalmiita kokonaisuuksia, joissa roolipelin avaamisesta kuluisi vain tunti pelin hallittuun päättymiseen. Kilpailupelejä pelautettiin Ropeconin Kokemuspisteessä, jossa osallistumiskynnys on matalampi kuin ennakkoilmoittautumista vaativissa peleissä. Kunakin vuonna annettiin myös teema, jonka avulla kilpailutöitä ohjattiin tiettyyn suuntaan.

Lue loppuun

Kilpaileva pöytäroolipelaaminen

Tyypillisessä asetelmassa pelaajat sopivat tukevansa toisiaan pöytäroolipelejä pelattaessa. Vaikka hahmojen motivaatiot vaihtelevat, niiden vaikutus toisiin pelaajahahmoihin on kuitenkin pääsääntöisesti vähäinen. Kyse on enemmänkin siitä, että pelinjohtaja tarjoilee yksilöllistä sisältöä hahmoille, mutta pääsääntöisesti kaikilla hahmoilla on samat tavoitteet. Parhaassa tapauksessa pelaaja saa inspiroitua koko porukan seuraamaan hänen hahmolleen keskeistä sivujuonta. Yksi pöytäroolipelaamisen kirjoittamattomista säännöistä, että kaikki pelaajahahmot ovat yhtä tärkeitä, eikä kenenkään tulisi monopolisoida peliä. Näin ollen variaatiota tulee lähinnä sen mukaan mikä kiinnostaa tai tuntuu valtaosasta järkevältä. Tämän lisäksi hahmojen yksilölliset ideologiat, uskonnolliset suuntaukset tai käsitys moraalista määrittelevät optimaalisessa tilanteessa, miten pelaajat valitsevat lähestymis- ja toimintatapansa. Parhaassa tapauksessa näistä eroista saa irti paljon herkullista keskustelua ja hahmonkehitystä.

Lue loppuun

LARPPAAMISEN SIIVIN HARRY POTTERIN MAAILMAAN

Elli O on suomalainen Harry Potter-larppaaja ja pelintekijä. Lokiin Elli kirjoittaa tulevasta HP-larpista, joka järjestetään Parkanossa syyskuun lopulla.

Tylypahkalaisten viimeiset kouluhetket

Harry ja villi pohjola on larppi, joka sijoittuu J.K.Rowlingin luomaan Harry Potter -kirjojen maailmaan. Peli pelataan syyskuussa 2013. Se sijoittuu vuoteen 1999, toisen velhosodan jälkeiseen aikaan, jolloin kirjojen tapahtumista on epilogia lukuunottamatta kulunut noin vuosi.
Lue loppuun