Kalevalaisia pelejä museossa

Sähköpostiin kilahti joulukuun taitteen tienoolla sähköposti, jossa kutsuttiin Tampereelle, Vapriikkiin. Museokeskuksessa olisi kuun puolessa välissä luvassa Pelimuseon uuden näyttelyn, Pelien Kalevalan, avajaiset.

Edellisen, roolipeliaiheisen näyttelyn avajaiset menivät sairastumisen vuoksi sivu. Se harmitti yhä sellaisella palolla, että kenties hieman kalenteria uhmaten päätin olla velvollisuudentuntoinen toimittaja ja matkustaa paikalle. Tässä vaiheessa pakko antaa erityisiä moitteita VR:n lippukaupan sporadisesta toimivuudesta, sekä työskentelyhytistä jossa sähköpistokkeet on 50% matkustajista. Valtion Rautatien epämääräisestä palvelutasosta huolimatta Tampereelle päästiin.

Koska Vapriikille tuli saavuttua turhan aikaisin, oli pakko käydä koluamassa museokauppa läpi. Jännästi sieltä aina tarttuu jotain mukaan, eikä nytkään voinut poistua sijoittamatta rahasia kirjaan, jossa on tuttuja nimiä paitsi kannen päällä myös sen sisällä.

 

Kuvassa lasillinen kuohujuomaa, sekä Särkijärven ja Stenrosin "Seikkailuja ja sankareita"-kirja.

Ohjelman alkua odotellessa saattoi nauttia lasin holitonta kuohuvaa ja selata läpi tuoretta nidettä. Kuva: Vera Schneider

 

Itse avajaiset koostuivat kolmesta lyhyestä puheenvuorosta ja runonlaulannasta, sekä toki itse näyttelyyn tutustumisesta. Aivan, ja mustikkapiirakasta siinä välissä. Puheenvuorot käsittelivät näyttelyn taustoja, sekä perehtyivät siinä esiteltävien pelien historiaan.

Pelien Kalevalassa esiteltävä kansalliseepoksen ja pelien yhteinen historia ulottuu itsenäistymistä edeltävälle ajalle saakka. Kansallisromanttisen varhaisen historian jälkeen kalevalaisia pelejä ei tosin nähty vuosikymmeniin. Puheessaan historioitsija Derek Fewster arvioi, että sodanjälkeiselle sukupolvelle kansalliseepoksesta tuli pakkopullaa, ja aihe ikäänkuin banalisoitui. Tästä Kalevalan nosti uuteen nousuun vasta seuraavan sukupolven rakkaus roolipeleihin. 

 

 

Näyttelyssä oli ilahduttava määrä materiaalia. Larpitkin pääsivät esille vuonna 1999 pelatun Vainovalkeat-larpin muodossa, ja tuttujen bongaaminen YLE:n uutispätkistä oli viihdyttävää. Roolipelit olivat hyvin edustettuna vanhojen museoikäisten pelien ja digitaalisten pelien rinnalla. Näyttelyssä olikin luontevasti teeman yhteen sitomana esillä monenlaisia pelejä. Oli klassikkoropeja, kuten ANKH ja Ultima Thule, ja toisaalta aivan tuore OAMK:n Game Labissa kehitetty Please the Gods -PC-retrotykittely. 

 

 

Kuten alkupuheissa tuli useassa kontekstissa esiin, heijastelevat näyttelyn pelit aikaansa. Kansallisromanttisista ja valistuksellisista juurista ANKH:n 80-lukua henkivät kansitaiteen kautta, aina 90-luvun larppiin ja 2010-luvun opetuspeleihin. Mutta yhtä sieltä ei löytynyt, tuumi paikalle saapunut LOKI:n veteraanikirjoittaja Jukka Särkijärvi.

Sen ei pitäisi yllättää, että juuri hän keksii jotain mikä vielä puuttuu. Sen verran perinpohjainen on alan tuntemus. Sen sijaan on yllättävää, että kyseessä on italialainen pöytäroolipeli, Kalèvala. Jos se kuulostaa oudolta, niin se ilmeisesti myös on sitä. Tämä yllättävä lovi on kuulemma nyt paikattu, ja urheasti teoksen läpi kahlannut Särkijärvi pelauttaa Kalèvalaa museolla helmikuussa. Koska emme kaikki mahdu pöydän äärelle, on raporttia kokemuksista tulossa maaliskuun tienoolla myös tänne LOKI:n. 

Kalevala-pelit elävät kultakauttaan. Tämä on varmasti osittain vastaus monimediallisuuden ja monialustaisuuden lisäätymiseen, jonka kirjastonhoitaja Anna Missilä totesi puheessaan olevan osa kehittyvää lukutaitoa. Myös Kalevalaan tutustuminen on samalla muuttunut. Enää sen ei tarvitse olla yksinomaan kirjaan tarttumista ja nelipolvisen trokeen tulkitemista, vaan keinoja on monia. Pelit ovat yksi media, jolla tutustua tarinoihin ja laajentaa maailmaa.

Oli ilahduttavaa päästä tutustumaan näyttelyyn sitä taustoittaneiden puheiden ja musiikkiesityksen siivittämänä, mutta sulkemisaikoja uhmanneet avajaiset loppuivat hieman liian nopeasti. Jäi fiilis, että ennen näyttelyn sulkeutumista 29.3., voisi käydä vielä uudestaan tutustumassa sen sisältöön.


Tekstin on kirjoittanut Vera Schneider, toimittanut LOKI:n toimitus.


Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s