Armas kotimaammekaan ei ole säästynyt oheistuoteromaanien vitsaukselta. Pääasiallisesti suomenkielinen valikoima koostuu Jalavan kustantamista Forgotten Realms- ja Dragonlance-käännöksistä, mutta mukaan mahtuu myös muutama kotimainen teos, Pro Gamesin vuonna 1992 julkaisema Shadowrun-suomennos Pysy erossa lohikäärmeistä (alkuteos Never Deal with a Dragon, Robert N. Charrette) ja William Kingin Warhammer-kirjat Peikonsurma ja Skaveninsurma. Lue loppuun
Kolumni
Päätoimittajan terveiset – toukokuu 2014
Tervehdys ja tervetuloa lukemaan uudelleenkäynnistettyä Lokia!
Massin jätettyä Lokin päätoimittajan tehtävät viime syksyllä lopahti koko blogin julkaisut ja Loki onkin ollut tauolla nyt reilu puoli vuotta. Päätin itse napata päätoimittajan hommat harteilleni, kun ei tässä olekaan kuin mahdollinen muutto uuteen asuntoon ja uuden roolipelin kirjoitus harteilla. En kuitenkaan ajatellut ottaa hommasta liikaa paineita ja ryhtyä uudeksi Mika Laaksoseksi kirjoittamalla kaikkia juttuja yksin Lokiin. Tarvitsen tässä hommassa teidän apuanne. Tarkoitus on tehdä Lokista enemmän verkkolehtimäinen ja tuottaa siihen skenemateriaalin lisäksi reilusti enemmän konkreettista pelimateriaalia (seikkailuita, peli-ideoita, sivuhahmoja yms.).
Punalaatikosta poimittua
Menzerin Punainen Kirja
Frank Mentzerin toimittama punalaatikko kääntyi suomeksi vuonna 86. Vähän sen jälkeen saatiin suomeksi myös Runequest, jotta oikeat roolipelaajat saattoivat erottautua fantasiapelaajista. Piti kuluman melkein 20 vuotta, ennenkuin Old-skool -renessanssi (vanhan liiton hallintouudistus) tuli suomeen asti kertomaan, että itse asiassa Gygaxilla ja kumppaneilla oli syynsä päätyä niihin ratkaisuihin, joihin he pelisuunnittelussaan päätyivät.
Erään pelisuunnittelijan tarina: Osa 9 – Vuoroin vieraissa
Syyskuussa on ehtinyt tapahtua paljon. Kuun alussa kävin Kajaanissa vierailemassa Mundus RPGn suunnittelijoiden luona ja pääsin kokeilemaan heidän peliään. Tämän jälkeen taitoin kiireellä Bambukodon loppuun, mutta painotalon teknisen ongelman vuoksi se ei ehtinytkään Traconiin. Bambukoto löytyy kuitenkin digitaalisena latausversiona täältä. Traconissa puolestaan vietin suurimman osan ajasta myyntipöydän takana, mutta muiden pelisuunnittelijoiden ja skeneaktiivien kanssa vietetty illallinen puolestaan oli ehdottomasti tapahtuman suurinta antia. Tämänkertaisessa pelisuunnittelijan tarinassa ajattelin kertoa vähän siitä millaista oli käydä tutustumassa toisen pelisuunnittelijaporukan peliin. Lue loppuun
Punkia steampunkiin
Nykyistä steampunk-tyyliä (kuva Wikipedian artikkelista Steampunk)
Steampunk syntyi alunperin 80-luvulla kirjallisuustermiksi, jolla viitattiin viktoriaaniseen tai pseudoviktoriaaniseen aikaan sijoittuvaan scifiin. Termi itsessään on hieman kieli poskessa tehty väännös kyberpunkista. Se mitä yleensä miellämme steampunkiksi on lähinnä viktoriaanista pulpia, jossa silinterit ja puvut on sekoitettu lentäjänlaseihin ja retrofuturistisiin härveleihin. Steampunkin tekniikka on lähinnä höyrykoneiden avulla toteutettua nykytekniikkaa, jossa esimerkiksi tietokoneet ovat höyryvoimaisia mekaanisia koneita. Genre on varsin tyylikäs, mutta sillä on varsin vähän tekemistä punkin kanssa (kuten on myös kyberpunkin tapauksessa).
Ykkösellä alas: täydellistä kertapeliä etsimässä
Pelisuunnittelusta puhuttaessa tapaamme keksittyä roolipelien ja niiden lisäosien kirjoittamiseen, suunnitteluun ja julkaisuun. Käytännössä kaikki pelinjohtaminen ja pelien valmistelu pitää sisällään suunnittelua, ja hyötyy huomattavasti erilaisista suunnittelujipoista. Oma lempipelitapani – kertapelit – ei ole mikään poikkeus.
Erään pelisuunnittelijan tarina – Osa 8: Roolipelien kustantamisesta
Kesäisen tauon jälkeen on taas aika palata kertomaan lisää tarinoita pelisuunnittelijan elämästä. Ropecon 2013 on takanapäin ja vaikka valitettavasti emme ehtineet saada coniin mennessä valmiiksi seuraavaa Northern Realmsin julkaisua, Bliaronin lähdeteos Bambukotoa, tavoitteena on saada se valmiiksi syksyksi Tracon-tapahtumaa varten. Käteen kuitenkin tarttui jälleen useita suomalaisia roolipelijulkaisuja, kuten Vihan Lapset – Keskushallinnon opas sekä Lännen maat. Vastaavasti törmäsin muutamaan uuteen kehityksen alla olevaan suomalaiseen peliin, Mundus RPG:en ja Riimuporttiin.
Ropeconista hankkimiani uusia julkaisuja selaillessani ja tuleviin julkaisuihin tutustuessani aloin miettimään myös Northern Realmsin omia julkaisuja ja sitä millainen prosessi roolipelien kustantaminen oikeastaan on. Tuomas Kortelainen kirjoitti aiemmin Lokiin artikkelin roolipelin julkaisemisesta, ja sivuutin tätä aihetta jo hieman itsekin. Vaikka saatan puhua osittain samasta aiheesta, tarkoitukseni on tuoda esille omia ajatuksiani siitä miten roolipeli saadaan julkaisukelpoiseksi.
Sata hyvää kirjaa, osa V: ”TSR rikko mun kampanjan!”
Viime kerralla käsittelin kaanonia ja sen suhdetta roolipeliromaaneihin. Mainitsin myös metajuonen, erään kaanonin alakäsitteen. Tällä kertaa luotaamme metajuonen käsitettä syvemmältä. Mistä se tulee? Miksi se on olemassa? Onko siitä jotain hyötyä? Voiko sitä syödä?
Lue loppuun
Sata hyvää kirjaa, osa IV: Kaanonin laki
Sivistyssanakirja tietää kertoa, että sana kaanon tulee kreikan kielen sanasta κανών, joka tarkoittaa mittatikkua. Kaanon tarkoittaa katolisen kirkon pyhimysluetteloa, uskonnollisten tekstien kokoelmaa, tai sellaista kontrapunktista, toistuvaa sävellystä, joilla meitä kaikkia kiusattiin ala-asteen musiikintunneilla. Englanniksi se on canon, mikä on roguen ohella yksi roolipelifoorumien yleisimmin sössityistä kirjoitusasuista.
Fandomien keskuudessa termillä on aivan oma merkityksensä, ehkäpä lähinnä pyhien tekstien kokoelmaa. Kaanon, fiktiivisistä maailmoista puhuessa, on kaikki se, mikä maailmassa on ”totta”. Se on virallinen totuus ja yleensä oikeuksienhaltijan sanelema. Tässä artikkelissa käytetään sanaa juurikin tässä merkityksessä.
Lue loppuun
Erään pelisuunnittelijan tarina – Osa 7: Draamaa pelissä ja sen ulkopuolella
Eräs niistä peleistä joiden valmistumista odotan innolla on Robin D. Lawsin Hillfolk, tai ehkä pikemminkin odotan peliä varten luotua DramaSystem-pelijärjestelmää. Olin mukana tukemassa pelin Kickstarter-kampanjaa, ja sainkin käsiini pelin beta-version johon tykästyin lähes välittömästi. Peliin tutustuttuani halusin päästä kokeilemaan sitä käytännössä, ja pelasimmekin yhden one-shotin systeemiä käyttäen. DramaSystem on rakennettu tukemaan kampanjamuotoista draamaan keskittyvää peliä joka rakentuu päähenkilöiden välisiin konflikteihin, joten se ei ole parhaimmillaan yhden pelikerran peleissä. Joku kuvaili DramaSystemiä pelijärjestelmänä joka tekee pelistä HBOn sarjojen tyylistä draamaa, eikä tämä kuvaus ole mielestäni kauhean kaukana totuudesta.
Lue loppuun
LOKI 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.