Suomen roolipeliskene elää pitkään jatkunutta kulta-aikaansa ja uusia pelejä julkaistaan ennätyksellisen paljon. Meidän skenemme on siitä erikoinen, että lähes kaikki julkaisut keskittyvät Ropeconiin. Tänä vuonna ‘Conissa nähtiin niin alan konkareiden kuin uudempien tulokkaidenkin julkaisuja. Näin ollen katsaus juurikin Ropeconissa julkaistuihin peleihin on aiheellinen.
Uncategorized
LOKIn Ropecon tärpit
Tunnelmia viime vuodelta Messukeskuksen pääovilta, ja jonosta Kuva: Ropecon, Mikael Peltomaa
Ropecon-viikko on jo tiistaissa, ja nyt onkin hyvä aika listata muutaman LOKIn kirjoittajan tärpit Ropeconin valtavasta ohjelmasta! Lue loppuun
Ork!
Artikkeli on julkaistu alunperin Roolipelit.net-sivustolla.
Ork! on ikävän vähälle huomiolle jäänyt humoristinen roolipeli örkeistä, jotka ovat käsitteenä monelle useimmista fantasiaroolipeleistä jo ennestään tuttuja. Pelin 64-sivuista sääntökirjaa ei ole pituudella pilattu, mutta luettavaa on silti selkeästi enemmän kuin yleensä huumoripitoisissa julkaisuissa. Teksti on poikkeuksellisen helposti luettavaa ja hyvin kirjoitettua. Kuvitus on peliin sopivaa, huolellisesti piirrettyä ja verta & suolenpätkiä säästelemätöntä. Lue loppuun
Crypt of Doom
Tänään minun piti arvostella Lokiin roolipeli nimeltä Syöksykierre-Nick, mutta peliin tutustuessani törmäsin random encounterina kotimaiseen julkaisuun, joka oli lymyillyt siihen asti tutkan katveessa. Hyvä kun törmäsin, sillä pelimateriaalikirja Crypt of Doom on kiehtova lisä luolastoluuttauksesta ja heksaryöminnästä hupinsa saavien seikkailijoiden roolipelitarjontaan. Jätetään Nick siis vielä hetkeksi lentämään. Lue loppuun
Pitkä matka varjoihin
”Friday pakeni mielisairaalasta
ESQUIROL, FRANCE Pelätyn Winternight-terroristijärjestön ainoa henkiinjäänyt johtaja Frida Kohlman a.k.a. Friday pakeni ranskalaisesta korkean turvaluokituksen vankimielisairaalasta…”
Kaksi läsnäolevista pelaajista kiroilee vuolaasti, kolmas yrittää muistella, mihin asia liittyy, ja neljättä ei kiinnosta. Kyseessä on pitkä, taustalla kulkenut salaliittojuoni, joka pintautui peliin vuonna 2009 ja on sen jälkeen tullut ja mennyt tähtien asennon, hahmojen motiivien ja pelinjohtajan oikkujen mukaan.
Sotavaltiaiden tanssiaiset
Pöytäpelistä larpiksi – ja takaisin
Kuutisen vuotta vedetty pöytäpelikampanja lähestyi pistettä, jossa olisi aihetta juhlaan. Dungeons & Dragonsin vanhoilla säännöillä hahmot hilattaisiin pian ensimmäistä kertaa pelaamalla expert-säännöiltä mestarisäännöille, ja ajattelin juhlistaa saavutusta jotenkin. Koko Sankarten polku -kampanjani on sikälikin erikoinen, että siinä jokaiselle pelikerralle on valikoitunut eri pelaajayhdistelmä, vaikka pelihahmot ovat pysyneet pääpiirteittäin samoina. Pelaajilla on silti hyvin vapaat kädet hahmojen ohjaamiseen. Hahmojen luonne ja käytös heilahtelee dramaattisesti pelistä toiseen, vaikka perusmotivaatio seikkailuihin onkin kirjoitettu muuttumattomaksi.
Livelähetystä liveroolipelistä – kun larppikokemus striimataan
Olen tehnyt paljon outoja juttuja larppien vuoksi, mutta viime marraskuun tapahtumat ovat kyllä oudoimpia. Ei siis se, että menin Ouluun larppaamaan scifiä, vaan se, että mukanani oli ruotsalainen teknikkoryhmä, jotka striimasivat kaiken näkemäni ja kuulemani nettiin.
Kypärä painoi ohimoitani, mutta se oli pakollista, jotta otsaani kiinnitetyt kamera ja mikrofoni eivät päässeet liikkumaan. Sormiini sekä otsaani oli teipattu antureita, jotka mittasivat pulssiani, aivotoimintaani sekä hikoiluani. Näistä laitteista meni johtoja selässäni olevaan reppuun, jossa tietokone yhdisti kuvan, äänen ja kehoni signaalit yhdeksi paketiksi ja striimasi kaiken tämän datan nettiin.
Winterwind
Winterwind oli post-apokalyptinen liveroolipeli 22 pelaajalle, joka pelattiin Vaasan Pirttikylässä huhtikuussa 2017. Järjestäjänä toimi Finlands Svenska Rollspelsförening Eloria r.f., suomenruotsalainen liveroolipeliyhdistys. Peli on osa Project Serenai-jatkumoa, yhteistyönä toteutettua fiktiivistä maailmaa. Lue loppuun
Vain Perheeni Vuoksi
Kun todellisuuden havainnointi muuttui perheestä kertovaksi liveroolipeliksi
Muutot ovat aina olleet minulle vaikeita. Samoin muutokset. Kun joku hetki elämästä pitää päättää ja toinen aloittaa. Kaikista vaikein hetki on se, kun suljen viimeisen kerran asunnon oven kiinni. Avaimet ovat sisällä. Minulla ei ole enää pääsyä sinne. Eikä se ole enää minun kotini. Lyhyessä hetkessä se on muuttunut kodista takaisin asunnoksi.
Äideistä parhain – rooleista tylsin
”En missään tapauksessa halua pelata äitiä!” on vakiolause naispelaajien larppi-ilmoittautumisissa. Kun tämä nimenomainen lapsen ja vanhemman lähisuhde on oikeassa elämässä yksi ristiriitaisimmista ja monipuolisimmista, miksi tämä ei näy larpeissa? Näin äitienpäivän kunniaksi mietin, miksi mutsin rooli on niin yleisesti inhottu?
LOKI 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.