Huhtikuun 18. päivä esitettiin Helsingissä What About Dragons? Joka on liveroolipelaamisen ja improvisaatioteatterin yhdistelmä. LOKI kävi paikan päällä tarkastamassa esityksen.
Kirjelarppaaminen ei ole konseptina uusi asia, mutta Suomessa se ei tunnu toistaiseksi olevan kovin laaja ilmiö: julkisesti mainostetut pelit ovat miltei kaikki lähipelejä, eikä etäpelejä järjestetty kovimpaan korona-aikaankaan kuin muutamia.
Kesäkuussa tuleva Seaside Prison –larppi muuttui yllättävän ajankohtaiseksi, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Sota Euroopassa hallitsee mediaympäristöä. Uutiset ovat täynnä liikuttavia tarinoita pakolaisista ja sodan keskellä elävistä ihmisistä. Suomalaiset ovat alkaneet pohtia sotaa ja miehitystä uudella tavalla, mikä voi tehdä pommituksia käsittelevästä larppikokemuksesta koskettavamman.
Ensimmäisen kerran veimme osallistujat miehitettyyn Suomeen Halat hisarissa (Piiritystila, 2013, 2016). Tämä palestiinalais-suomalainen larppi sijoittui vaihtoehtotodellisuuteen, jossa Suomen poliittinen tilanne muistutti Palestiinaa. Suomalaiset eläytyivät miehitykseen oman kulttuurinsa kautta, ilman että kenenkään tarvitsi miettiä vieraan kulttuurin esittämistä. Seaside Prisonia on ollut suunnittelemassa Halat hisarin tekijöistä itseni lisäksi palestiinalainen Mohamad Rabah. Kolmas larppisuunnittelijamme on norjalainen Martin Nielsen, joka on merkittävä tekijä Oslon blackbox-larppiskenessä ja ollut mukana järjestämässä larppeja ja larppifestivaaleja mm. Palestiinassa ja Valko-Venäjällä.
Lue loppuunRopecon yhdistää paljon erilaisia harrastuksen osa-alueita saman katon alle. Mutta mikä asia kulkee koko ajan kaiken tämän rinnalla? Se on tietenkin ruoka.
Ruoka toimi myös lähtölaukauksena tälle projektille, kun istuimme eräänä elokuisena iltana etäRopeconin jälkilöylyissä, pitkän koronakesän jälkeen. Usein kaadossa syntyvät parhaat ideat ja niin myös nyt: mitä jos tehtäisiin Ropeconille keittokirja? Erilaisia pelien keittokirjoja on julkaistu useita, mutta ei ainuttakaan tapahtuman ja yhteisen harrastuskentän omaa keittokirjaa, missä olisi erilaisiin pelitilanteisiin sopivia ruokia.
Pirkanmaalla vaikuttavan Epel larp ry:n sivuille on ilmestynyt Larpinjärjestäjän materiaalipankki, joka kokoaa yhteen materiaaleja, joista saattaa olla hyötyä larpinjärjestäjälle.
Lue loppuunHanne Grasmo on norjalainen pitkän linjan larppaaja ja Tampereen Yliopiston väitöskirjatutkija, joka kirjoittaa pelitutkimuksen väitöskirjaansa larppaamisesta ja seksuaalisuudesta.
Grasmon ensimmäinen väitöskirja-artikkeli on jo vertaisarvioinnissa ja julkaistaan vuoden 2022 aikana. Se on yleiskatsaus 25 Pohjoismaisesta eroottisesta larpista.
Lue loppuunJuhana Pettersson, helsinkiläinen larp-taiteilija, roolipelisuunnittelija ja kirjailija, lienee useimmille lukijoille vanha tuttu. Hänen pelejään leimaavat omaperäiset aiheet ja taiteellinen kunnianhimoisuus. Pettersson on kautta uransa kirjoittanut paljon työstään, analysoiden sekä itse järjestämiään pelejä että kokemuksiaan pelaajana toisten peleissä.
Engines of Desire on kokoelma Petterssonin kirjoituksia vuosien varrelta. Kansien väliin mahtuu 31 artikkelia yli neljälle sadalle englanninkieliselle sivulle. Melkoinen tiiliskivi siis.
Isojen larppien järjestäminen on työläämpää kuin pienten. Mutta kuinka paljon työläämpää?
Olen ollut mukana järjestämässä larppeja, joiden pelaajamäärät ovat vaihdelleet neljästä neljäänkymmeneen. Pienten larppien pelimaailman ja hahmosuhteet hahmotan melko helposti, mutta kun hahmojen määrä kasvaa, tuntuu larpinjärjestäminen muuttuvan vaikeammaksi. Erityisesti panin merkille, että minulle 40 hahmon sisäistäminen pelinjärjestäjältä vaadittavalla tasolla on huomattavasti hankalampaa kuin 20 hahmon, vaikka voisi kuvitella, että hankaluus on suurin piirtein kaksinkertainen.
Käsitin, että ilmiötä selittää vanha tuttu keino: matematiikka. Pelinjohtajan tehtävät eivät kaikki riipukaan vaativuudeltaan suoraan lineaarisesti hahmojen määrästä, vaan eri tehtäviin hahmojen määrä vaikuttaa eri tavalla. Esittelen tässä kirjoituksessa, millaista on larpintekemisen vaikeuden matematiikka.
Lue loppuun
Lämpimänä alkusyksyn iltana kävelin sisään Joensuun Ilosaaren nurmikolle pystytetyn puolijoukkueteltan oviaukosta. Sisällä teltassa hämärä vahvisti tunnelmaa, ja kun seinustaa vasten kyyryyn istuutuneet yläasteikäiset nuoret kääntyivät katsomaan minua, tunsin sydämeni hakkaavan innosta. Suurin osa tuossa puolijoukkueteltassa kyyristelevistä teineistä, itseni mukaan lukien, oli pukeutunut omiin, normaaleihin vaatteisiinsa. Ainoastaan nuorten seassa istuvat kaksi aikuista naista olivat pukeutuneet tyylikkäisiin itse ommeltuihin mekkoihin. Me muut olimme vain heittäneet omien vaatteidemme päälle lainaan saadut loimusamettiviitat. Se ei häirinnyt immersiotani pätkääkään. Tilanteen luoma ilo, jännitys, toisessa ajassa ja jossain fantastisessa paikassa olemisen tunne olivat kaikki niin vahvoja, että vasta tätä tekstiä kirjoittaessani muistin, kuinka olimme asustautuneet rooleihimme.
Lue loppuunOli aika, jolloin ilmoittautumislomakkeesta kohdan “haluatko ilmoittautua avustajahahmoksi jos et mahdu peliin” ruksiminen tuntui toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon tyytymiseltä. Hommalta, jonka otti kun ei mahtunut peliin pelaajaksi. Sitä jäi mielestään paitsi pelin tunnelmasta, draamasta, hahmojen välisistä suhteista. Ei saisi opetella sivutolkulla materiaalia, käyttää päiviä kontakteihin tutustumiseen, ravata briiffistä toiseen ja sitoutua viikonlopuksi alusta loppuun mukaan. Pelaajahahmon ja avustajahahmon pelaaminen ovat yleensä niin erilaiset kokemukset, ettei pelaajakokemusta voi suoraan verrata. Mutta pelaajana omaa kokemustani voin. Siinä missä aiemmin koin, että vain pelaajahahmon pelaamisella oli merkitystä ja avustajat olivat pelkästään olemassa “varsinaisia pelaajia” varten, olen alkanut yhä enemmän nauttia avustajahahmojen pelaamisesta.
Lue loppuun
LOKI 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.