”En missään tapauksessa halua pelata äitiä!” on vakiolause naispelaajien larppi-ilmoittautumisissa. Kun tämä nimenomainen lapsen ja vanhemman lähisuhde on oikeassa elämässä yksi ristiriitaisimmista ja monipuolisimmista, miksi tämä ei näy larpeissa? Näin äitienpäivän kunniaksi mietin, miksi mutsin rooli on niin yleisesti inhottu?
liveroolipeli
Arki-ilta Gothamissa – näkökulma uudelleenpelautuksiin
Arki-ilta Gothamissa on toiminnallinen kolmen tunnin larppi, joka ammentaa taustansa DC Universen Gotham Citystä. Larppimme pohjaideana oli Mika Metsätähden vuoden 2014 Ropeconissa järjestämä larppi Gotham Cityn kätyrit. Rikollisjengien jäsenten pelaaminen liki kaikille jollain tavalla tutussa maailmassa oli toimiva konsepti, joten idea jäi kytemään Mikan mieleen. Kun kotikaupungissamme Turussa oleva Radbar vaikutti maailmaan sopivalta baarilta ja omistajat larppaamiselle myötämielisiltä, peli oli kirjoittamista ja pelaajia vailla valmis. Liityin aisapariksi luomaan nopealla aikataululla elämyksen noin kahdellekymmenelle pelaajalle. Tavoitteena oli ensikertalaisillekin sopiva kevyt peli, jonka voisi mahdollisesi pelauttaa uudestaankin.
Idäntie – Yhteisöllisyyden kokemusta rakentamassa
Yhteisöllisyys ja toisaalta ulkopuolisuuden tunteet larpeissa ovat olleet viime aikoina pinnalla suomalaisessa larpskenessä. Haluan tämän tekstin kautta tuoda oman näkemykseni yhteisöllisyyden kokemuksesta larpeissa sekä avata, miten olemme lähestyneet tätä teemaa syyskuussa pelattavan Idäntie-liveroolipelin suunnittelussa. Lue loppuun
Do Androids Dream? – Pyhä mutta epätäydellinen kokemus
Kuva. Mira Suovanen
Monilla roolipelaajilla on pyhät kirjansa tai elokuvansa. Niitä ylittämättömiä nuoruuden kokemuksia, jotka mahdollisista puutteistaan huolimatta tunnetasolla tulevat aina olemaan parasta, mitä scifi- tai fantasia voi tarjota. Nämä toimivat usein koko roolipeliharrastuksen lähtöpisteenä, muokkaavat käsitystä hyvästä tarinankerronnasta, kiinnostavista teemoista ja oikeanlaisista tarinoiden päähenkilöistä. Sormusten Herra, Tähtien Sota, Harry Potter tai kenties Interview with a Vampire.
Die Grenze – Raja
Eli kuinka elävöittää historiaa maailmassa, joka ei ole historiallinen
Kokemukseni mukaan yksi hankalimmista asioista historiaa elävöittävissä larpeissa on se, että ihmisillä tuppaa olemaan mielipiteitä ja käsityksiä historiasta. Olipa kyseessä kivikausi, pronssikausi, rautakausi, antiikki, Napoleonin sodat tai mikä tahansa muu ajankohta, niin aina löytyy joku, joka joko a) tietää paremmin tai b) luulee tietävänsä paremmin tai c) muuten vain on sitä mieltä, että jokin yksityiskohta ei ole täysin autenttinen tai koko konsepti on väärin.
OldTown – maailmanlopun jälkeinen Puola
Heinäkuussa 2016 yli 800 pelaajaa ja liki 200 avustajaa kokoontui Puolan Stargardin tuntumaan hylätylle lentokentälle elämään liki viikon maailmanlopun jälkeistä aikaa. Anteeksipyytelemättömästi Fallouteista ja Mad Maxeistä tunnelmaa lainaava OldTown on järjestetty jo kymmenen vuoden ajan. Pienestä, 50 hengen postapokalyptisesta festivaalista on kasvanut vuosien varrella mammuttimainen tuhannen hengen larp-spektaakkeli. Tapahtuman kasvaessa kansainvälisyys on lisääntynyt: 800 pelaajasta 140 tuli ulkomailta – ja näistä 70 Suomesta.
Harri Pelinjohtaja ja Pelimaksurumban Kilta
Tämä kirjoitus jatkaa Veemeli Miettisen mutinat sarjaa.
Me larppaajat olemme välillä kitiseviä asiakkaanplanttuja ja pelinjohtaja on asiakaspalvelija. Paitsi että pelinjohtaja ei saa palkkaa (eikä muuten pidäkään saada tai tulee Gestapo ja pamputtaa. Ks. edellinen asiaan liittyvä riipustukseni: Budjetoinnin sietämätön keveys)
X-CON 2016
Järjestyksessään neljäs X-Con järjestettiin 28.-30.10. Sauvon Ahtelassa, jonne tapahtuma väisti kotipaikkansa Otavan opiston remonttia. Liveroolipelien pelinjohtajille suunnattu seminaari on vuosien varrella kehittynyt oivaksi paikaksi sparrata ideoita, sekä jakaa tietoja ja taitoja. Kunkin X-Conin jälkeen on aina nähty konkreettisia toimenpiteitä harrastuksen eteenpäin viemiseksi, joten tarvetta tapahtumalle selvästi on.
Larppien budjetoinnin sietämätön keveys
Pelimaksuista puhutaan taas suomalaisessa roolipeliskenessä. En jaksa kommentoida internet-foorumeille, koska yhdeksässä kerrassa kymmenestä se hukkuu geneerisiin ”itse en maksaisi yli 10€ ellei minua kanneta pelipaikalle kullatulla norsulla”-kommentteihin. No, sosiaalisen median toimintamalli on se että eniten huutava tulee kuulluksi parhaiten. Jos vielä heiluttaa käsiään samalla, voi blokata osan muista huutajista ja niiden Selkeästi Huonommista Mielipiteistä.
Hahmojaon haasteet
Riikka Kauppi on mukana järjestämässä Bravo Beach Assault live-roolipeliä, joka pelataan 20.9.2013. Lokissa hän kirjoittaa valmiiksi pelinjohdon puolesta kirjoitettujen hahmojen jakamisen vaikeudesta larpeissa.
”Meillä on nyt parikymmentä hahmoa suunniteltuna ja tulossa on vielä jokunen hahmo lisää. Paljonko meillä on ilmoittautumisia?”
”Meillä on yhteensä 50 miestä ja 52 naista listalla. Osalle tosin tulee jatkohahmo.”
”Kuinka moni on valinnut, että haluaa pelata siviiliä, tai sillä ei ole väliä?”
”Reilu puolet, eli 52.”
Lue loppuun
LOKI 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.