Haastattelussa Ville Vuorela

LOKIn Ropecon podcastia varten Pohjoisen Kirjeenvaihtajamme Elmeri Seppänen haastatteli roolipelisuunnittelija Ville “Burger” Vuorelaa. Ensimmäinen puolikas haastattelua on kuunneltavissa täältä

Ville Vuorela on julkaissut roolipelejä jo vuodesta 1994 alkaen, ja 25 vuotta kestäneen julkaisija-uran aikana hänen teoksensa ovat kasvaneet tärkeäksi osaksi suomalaisten roolipelien tarinaa. Pelaajana, pelinjohtajana ja suunnittelijana kokemusta on vielä enemmän. LOKIn toimitusta kiinnosti ottaa selvää mitä Ville Vuorela hakee nykyään pelaamiselta ja pelinjohtamiselta, ja miten hän reflektoi uraansa.

Usein sanotaan, että kirjoittajan on luettava paljon ja pelisuunnittelijan on pelattava paljon.  Aktiivinen ura kirjailijana, suunnittelijana ja julkaisijana kuitenkin vaikuttaa siihen mitä näistä ehtii tehdä. 

“Valitettavasti minä en istu pelaajana pöydässä tarpeeksi paljon”, Vuorela toteaa. “Se on sellainen ‘vika’, että en pelaa tarpeeksi vaan lähinnä pelinjohdan. Pidän pelinjohtamisesta. Se on se mitä haluan tehdä, ja se mitä tulee enimmäkseen tehtyä.”

Perspektiiviä työhönsä Vuorela saa erityisesti pelaajiltaan, joille hän antaa suunnittelijana paljon kiitosta. “Erityisesti kun pelitestaa, on onni että minulla on hyvin kokeneita, koulutettuja ja hyvin sanavalmiita, asioita analyyttisesti ajattelevia pelaajia. Eli jos palautetta tulee, se palaute tulee yleensä selkeässä muodossa ja se on käyttökelpoista ja arvokasta.”

Pyysimme Villeä kuvailemaan, mikä määrittelee hyvän roolipelikokemuksen, ja vastaus tarjoiltiin epäröimättä pelinjohtajan näkökulmasta. “Haluaisin sanoa immersio, mutta sitten on ihmisiä, jotka riitelevät siitä mitä immersiivisyys tarkoittaa.” 

Pelinjohtajana hänellä on käytännössä vain yksi päämäärä, johon nähden kaikki muu on sekundaarista. 

“Minä pyrin siihen, että voin viedä pelaajani toiseen paikkaan, jossa voin antaa heidän kokea tapahtumia ja tilanteita joita he eivät voi kokea tässä maailmassa. Ja voin antaa heidän olla jotain mitä he eivät voi olla tässä maailmassa. Mikäli tämä kokemus sieppaa mukaansa niin kuin hyvä lukukokemus, on se hyvä roolipelikokemus.” 

Pelaajan näkökulmasta Vuorela katsoo roolipelikokemusta ensisijaisesti viihteenä.  

“Ei ole mitään syytä uhrata itseään taiteellisuuden alttarilla ja kokea simuloitua kärsimystä. Jos koet jotain sellaista että sitä kelpaa muistella myöhemmin, se jää mieleen ja siitä voi keskustella kavereiden kanssa, se on se sellainen hyvä kokemus.” 

Kokemukseen vaikuttaa Vuorelan mukaan merkittävästi ryhmän keskinäinen dynamiikka, josta hän antaa vastuuta kaikille osallistujille. 

“Hyvään kokemukseen pelaajana voi vaikuttaa itse monella tavalla. Valitettavasti kaikki pelaajat eivät yksinkertaisesti ole yhtä hyviä roolipelaajia. Ryhmässä pitää olla vähän sosiaalinen ja osallistuva. Tätä voidaan kompensoida säännöillä ja pelinjohtajan avustuksella paljon, mutta ryhmä ja miten se tukee toisiaan ja antaa toisilleen tilaa, määrittelee kokemusta hirveän pitkälle.” 

Vuorelan mukaan loistavasti toimivat porukat voivat hoitaa kohtauksia hyvin ilman pelinjohtajan avustusta. Esimerkkinä toimii hahmojen nuotion äärellä käymä keskustelu, jonka aikana pelinjohtajana saattaa nostaa kädet ilmaan, ja onnistuneesta kohtauksesta puhutaan vielä paria vuotta myöhemminkin. Pelinjohtajan ei Vuorelan mukaan tulisi miettiä onko hyvä vai huono asia, että pelaajat ottavat joskus ohjat. 

“Se on ehdottomasti hyvä asia. Homma on viihdettä, ja jos pelaajat viihtyvät, on tavoite saavutettu. Se, että minä tunnen itseni tärkeäksi, ei ole tavoite.”

Roolipelaaja Vuorela on ollut jo yli 35 vuoden ajan. Ajanjaksolle mahtuu useita esikuviksi ja inspiraatioksi nousseita pelejä, mutta Dungeons & Dragons ei ole yksi niistä, vaikka moni samoihin aikoihin käynnisteli harrastustaan juurikin D&D:n kautta.

“Olen roolipelannut noin 35-36 vuotta, johon mahtuu hirvittävä määrä pelejä. Olen siitä erikoinen tyyppi, että en aloittanut D&D:llä, enkä edes ole koskaan erityisemmin välittänyt D&D:stä. Ensimmäinen roolipeli jota todella vedin intohimosta ja halusta oli Stormbringer.”

Stormbringeriä Vuorela kuvailee yksinkertaistetuksi versioksi Chaosiumin Basic Roleplaying Systemistä, sijoitettuna Michael Moorcockin luomaan Elric Melnibonélaisen maailmaan. “Stormbringer oli sellainen lähtökohta, jossa muodostin käsityksen siitä miten minä haluan roolipelata ja mitä minä haluan tehdä.”

Muiksi kohokohdiksi nousevat esiin Shatterzone ja Legionnaire, mutta myös tunnetummat julkaisut. 

“Call of Cthulhu hyvän pelinjohtajan käsissä on jotain aivan uskomatonta. Ja kaikki meistä ovat ainakin yrittäneet peluuttaa Cyberpunkia, mutta oikeasti se peluuttaminen taitavasti vaatii niin hyvää genretuntemusta, että olin siihen aivan liian nuori.”

Nykyään vallitsee erilainen ympäristö tutustua roolipelaamiseen kuin Vuorelan viritellessä ensimmäisiä Cyberpunk-sessioitaan. Tarjontaa on paljon enemmän, ja myös suomalaisten joukosta löytyy pitkään julkaisseita tekijöitä ja laadukkaita pelejä, kuten Vuorela ja hänen tuotoksensa. Mutta löytävätkö nuoret esimerkiksi Praedorin pariin?

“Lyhyt vastaus olisi optimistinen kyllä. Mutta on ihan totta, että en ole itse tehnyt sitä niin helpoksi kuin olisin voinut. Siitä on esimerkiksi aika pitkä aika kun olen itse viimeksi vetänyt pelejä näissä tapahtumissa. On ollut ohjelmakiireitä.” 

Vuorela nostaa hattua muiden kotimaisten pelintekijöiden suuntaan, joista monet jalkautuvat tapahtumissa yleisön joukkoon esittelemään ja pelauttamaan tuotoksiaan.

“Vaikka Praedor-yhteisö on aika tiivis ja vanhempi sukupolvi tuo uudempaa sisään, on tämä jotain, mitä voisin itse tehdä paremmin.”

Aloittelijoiden ja käytettävyyden huomioiminen roolipeliteoksissa onkin asia, jonka Vuorela nostaa tärkeäksi opiksi kuluneelta runsaalta vuosikymmeneltä. Vuonna 2007 julkaisemansa Pelintekijän käsikirjan hän näkee tältä osin jääneen sukupolven vaihdoksen jalkoihin. 

 

Ville Vuorelan julkaisuja. Kuvat: Burger Games

 

“Pelimaailma vuosina 2007 ja 2019 ovat kaksi täysin eri asiaa. Tässä välissä sukupolvenvaihdos on tapahtunut niin digitaalisella kuin analogisella puolella. Se näkyy esimerkiksi helppokäyttöisyyden ja inklusiivisuuden korostamisessa.”

Vuorelan mukaan pelaajat ovat pääasiassa hyviä oppimaan, mutta ympäristöstä ja olosuhteista joissa se tapahtuu pitää tehdä johdattelevampia ja mielenkiintoisempia. 

“Monella tavalla tämä on ollut monien vanhojen roolipelien surma. Kun pelaaja ottaa kirjan ensi kertaa käteen tulee tunne, että siinä on seinä kiivettäväksi.”

Aloittelijat ja inklusiivisuus eivät ole tärkeä teema ainoastaan pelaajien, vaan myös pelintekijöiden muassa. Kynnys lähteä tuomaan julki tuotoksiaan voi olla korkea, ja pienessä skenessä julkaisuja ei ole liikaa. Myös monet somessa kuumana käyneet keskustelut voivat nostaa kynnystä entisestään. Vuorela kuitenkin vakuuttaa, ettei suomalainen roolipeliskene ole ensikertalaiselle julkaisijalle sen pelottavampi kuin mikään muukaan skene.

“YouTubesta voi käydä katsomassa minkälainen on kommentoinnin yleinen taso. Jos luot jotain ja tuot sen yleisön saataville, on yleisön reaktio vain pakko kestää. Ei se ole helppoa. On loppujen lopuksi hyvin vaikeaa luoda jotain tyhjästä ja väittää sillä olevan arvoa, ja että se on jollain tavalla merkityksellistä ja ansaitsee olla olemassa.”

Vuorela korostaa, että homma on sama minkä tahansa luovan julkaisun kanssa, ja vetää paralleelin taiteilijoiden ja roolipelaajien välille. 

“Jos katsoo taiteilijoita, eivät he välttämättä ole vahvoja sosiaalisia persoonia. Meidän harrastuksessa on se ongelma, että monet meistä ainakin aloittaessa on arkoja, introverttejä nörttejä.” 

Oikoreittiä ensimmäisen julkaisun ympäri ei kuitenkaan ole, se pitää Vuorelan mukaan vain kestää. 

“Meistä tulee kovanahkaisia, kokeneita aikuisia, jos pysymme alalla riittävän pitkään. Aloitustilanteessa on tehnyt sen ensimmäisen tuotteen, joka on omasta mielestä paras. Siihen on vuodattanut sydänverta ja tunnetta. Ja sitten joku minun kaltaiseni tulee ja toteaa, että ’siinä on nyt tämmönen ja tämmönen ongelma’. Jokainen sana tuntuu siltä kuin joku puukottaisi sydämeen. Siitä vain täytyy päästä yli.”

Vuorelan ura julkaisijana on kestänyt jo 25 vuotta. Kysyimme minkälaista palautetta ja kehuja hän antaisi itselleen tässä vaiheessa.

“Teosten tuotantolaatu on korkea. Ollaan aika hyvin ymmärretty useimmissa tapauksissa mitä pelaajat haluaa ja mistä he ovat kiinnostuneita. Nyt kun yhtä maailmaa, eli Jaconiaa, on kehitetty näin pitkälle, se maailma on rikas, värikäs ja antoisa. Silloinkin kun sitä ei käsitellä koko laajuudessa, löytyy sieltä täkyjä, koukkuja ja vivahteita, jotka ainakin saamani pelaajapalautteen mukaan saavat ajatukset lentämään.” 

Miettimisen paikkojakin löytyy. 

“Aloittelijaystävällisyys on asia joka ei kiinnosta minua läheskään tarpeeksi, vaikka pitäisi. Ja nykyisin Praedoriin ilmestyvän lisämateriaalin julkaisutahti on aika hyvä, mutta sitä ei voida ylläpitää jatkuvasti. Tänä vuonna ilmestynyt Kielletyn rakkauden kirja on ensimmäinen kokeilu työnjaosta, jossa minä taitan teoksen Praedor-formaattiin ja joku muu kirjoittaa sen. Vastaavaa yhteistyötä pitäisi kehittää.”

Vuorela arvioi, että harvempi suomalaisista roolipelijulkaisijoista tekee vieläkin yksin kaiken, kuten hänellä on yleensä tapana. 

“Paitsi että jonkun muun pitää piirtää, minä en osaa piirtää.”

Aiemmassa haastattelussaan, jonka toimitus onnistui kaivamaan LOKIn arkistoista, Vuorela totesi Stalkerin pitävän suosikin titteliä omista julkaisuista. Kysyimme, vieläkö arvonimi pysyy samalla teoksella.

“Stalker on minun mestarinäytteeni. Parempaa en pysty tekemään. En ole täysin varma pystyykö kukaan tekemään parempaa peliä kuin Stalker”, Vuorela naurahtaa. Hän kuvailee Stalkerin joutuneen viime vuosina laiminlyödyksi. Ei kiinnostuksen puutteesta, vaan ranskankielisen laitoksen vuoksi. Täysin oman kuvituksen ja taiton saava julkaisu on ollut työn alla neljä vuotta. 

“Kun se ilmestyy, voin katsoa lähdenkö tekemään lisämateriaaleja ja voinko käyttää uuden julkaisun assetteja. Mutta tämä on johtanut tilanteeseen, jossa Stalkerin julkaisun jälkeen ei ole tapahtunut mitään pitkään aikaan. Eli tässä suhteessa on ollut laiminlyöty.”

Tiedossa olevat seuraavat kaksi julkaisua ovat Praedoria, ja näistä keskittyminen kohdistuu parhaillaan julkaisun 20-vuotisjuhlan kunniaksi ilmestyvään toiseen laitokseen.

“Pyrin hyödyntämään kahdenkymmenen vuoden aikana saamiani oppeja. Olen nyt aika erilainen ihminen kuin silloin. Ja Stalkerista saimme paljon arvokkaita opetuksia siitä miten pelinjohtajan ohjeistusta kannattaa kirjoittaa, ja miten fokusoida peliä tiukemmin.”

Luvassa on siis vuonna 2020 uusi, vielä laadukkaampi toinen laitos Praedor-roolipelistä. Eivätkä julkaisut ole siihen loppumassa. Ennen haastattelua Ropecon-lauantaina pitämässään puheohjelmassa Vuorela avasi laajemmin suunnitelmia siitä, miten Roolipeli Jaconian Seikkailijoista aikoo pärjätä seuraavat 20 vuotta. Ohjelma on katsottavissa täällä.

Kiitämme Ville Vuorelaa haastattelusta, ja Elmeri Seppästä haastattelun tekemisestä!


Haastattelijana Elmeri Seppänen, haastattelun toimittanut Lokin toimitus.


Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s