Facebook täyttyy omituisista, epämääräisistä mainoksista, joissa vihjataan muistinmenetyksestä, pimeistä käytävistä ja tietokonevirheistä. Mainosten sävy on tummanpuhuva, kotisivut ovat karut ja yksinkertaiset.
Vuosi: 2017
Kohti turvallisempaa larppaamista
Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä 19.3.
Kaikissa yhteisöissä jäsenillä on eri määrä valtaa. Ulkonäöllä, suhteilla, sukupuolella ja sosiaalisella pääomalla on merkitystä. Säännöt eivät aina koske kaikkia. Tämä pätee myös meihin. Suomalainen larp-yhteisö ei lähtökohtaisesti ole tasa-arvoinen.
TRACON HITPOINT – SOPEN RAPPORTTI
Lapsen mieli toimii erikoisesti. Dinosaurukset oli nimetty Lampaaksi, Mammaksi, Papaksi, Piikiksi, Toniksi ja Isoksi. Stegosaruksen ja triceratopsin tunnistin helposti, mutta useat tyrannosaurukset hämäsivät. Vai oliko joku niistä kenties allosaurus? Jäimme pohtimaan oliko tyrannosauruksilla höyheniä vai ei. Saksalainen olut maksoi 10€/lava. Joku oli ostanut kymmenen lavallista. Kokeilimme Kansallisrunnojat-lautapeliä ennen Hitpointia. Liian vaikea, joutuu säätämään.
”Pallo on teillä”, sanoo Ropeconin ohjelmaconiitti
On taas se aika vuodesta – Ropeconin ohjelmahaku on auki. Viime vuonna tähän aikaan seurailin hieman jännittäen tietokantaan putkahtelevia ilmoittautumisia ja ihmettelin niiden monimuotoisuutta.
Allekirjoittanut vastasi yhdessä tänä vuonna pääjärjestäjiin kuuluvan Juha Sihvosen kanssa coniitteina ohjelmasta ensimmäisessä Messari-conissa. Tehtävä oli monimutkainen, mutta palkitseva. Toteutuksesta ja palautteesta on otettu opiksi, ja tänä vuonna koko tiimillä on tähtäimessä tehdä kaikki paremmin ja vähän suuremmalla skaalalla. Nyt seurailen tietokantaa levollisempana ja varmempana, mutta vähintään yhtä innostuneena.
Tšernobyl, rakastettuni – peliarvostelu
Juhana Petterssonin Tšernobyl, rakastettuni on oman kertomansa mukaan roolipeli rakkaudesta ja radioaktiivisuudesta. Peli nojaakin hyvin vahvasti näihin kahteen pääteemaan, ja kaikki sisältö on rakennettu tukemaan tiukasti rajattua aihepiiriä ja käsittelee lähinnä hahmojenvälistä draamaa ja hahmoihin eläytymistä.
Roolipelit museoon, osa 2: Museoholvin aarteet
Pelimuseon roolipelikokoelma on laajempi kuin mitä tammikuussa avautuneesta näyttelystä voi kenties kuvitella. Pelitutkija ja innokas roolipeliharrastaja Jaakko Stenros järjesti viime vuonna roolipeliaiheisen keräyksen, jonka tuotto on nyt tallessa museon uumenissa. Sitä ei ole vielä täysin luetteloitu, mutta jo nyt voin kertoa, että kyse on noin 150 fyysisestä roolipelikirjasta ja paristakymmenestä digilähteestä, ja tämän lisäksi kokoelmassa on myös kattavasti roolipelilehtiä pienpainatteista Magukseen. Harvinaiset ja ainutlaatuiset pelit tallennetaan tietenkin osaksi museokokoelmaa, mutta tarkoituksena on muodostaa myös kattava kirjastokokoelma, joka pääsee jollakin tavalla harrastajien ja tutkijoiden käyttöön.
Totta taikuutta
Luultavasti jokainen suomalainen larppaaja ja moni muukin tuntee puolalais-tanskalaisen velholarpin College of Wizardry. Velhoyliopiston lukukausi on nyt aloitettu kymmenen kertaa, ja lähdin täysin aloittelijana tuohon viimeisimpään. Peli pelattiin marraskuun lopussa Czochan linnassa Puolan länsiosissa. Koska oli myöhäinen syksy, meitä varoiteltiin moneen kertaan kylmästä ja märästä. Välillä viileni lähes pakkaseksi, mutta sade alkoi onneksi vasta lähtöaamuna. Linna sen sijaan on täysin vaihtolämpöistä tilaa, hotellihuoneissa liiankin lämmintä kun taas yhteisissä tiloissa paleltaa.
Roolipelit museoon!
Roolipeleillä on Suomessakin jo pitkä historia, onhan niitä julkaistu jo vuodesta 1987 lähtien. Nyt tästä 30-vuotisesta taipaleesta on talletettu alkupaloja museoon, kun tammikuussa avattu Suomen pelimuseo museokeskus Vapriikissa Tampereella esittelee pysyvässä näyttelyssään kahdeksan suomalaista roolipeliä ja muutaman larpin. Vaikka Suomen pelimuseo käsittelee enimmäkseen digitaalisia pelejä ja niiden vaiheita, ovat roolipelitkin oikeutetusti mukana, onhan niiden ja digitaalisten pelien välillä pitkäaikainen symbioosisuhde.
Die Grenze – Raja
Eli kuinka elävöittää historiaa maailmassa, joka ei ole historiallinen
Kokemukseni mukaan yksi hankalimmista asioista historiaa elävöittävissä larpeissa on se, että ihmisillä tuppaa olemaan mielipiteitä ja käsityksiä historiasta. Olipa kyseessä kivikausi, pronssikausi, rautakausi, antiikki, Napoleonin sodat tai mikä tahansa muu ajankohta, niin aina löytyy joku, joka joko a) tietää paremmin tai b) luulee tietävänsä paremmin tai c) muuten vain on sitä mieltä, että jokin yksityiskohta ei ole täysin autenttinen tai koko konsepti on väärin.
The Quick
The Quick on kevyt roolipeli raskaista aiheista. Se on tehty Nordic noirin hengessä: “pohjoismainen hyvinvointivaltio” on pelkkää mädäntyneen yhteiskunnan taakseen kätkevää sanahelinää, ja paraskin sankari joutuu toimimaan moraalisesti arveluttavalla alueella. Väkivalta ja kuolema ovat alati läsnä, ja ne jättävät todellisuuden kudelmaan huonosti arpeutuvia haavoja, joiden läpi tunkeutuu unohdettuja kauhuja.
LOKI 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.