Yllä: Isak Wacklinin muotokuvia 1750-luvulta (Kansallisgalleria). Alempana: Tuomas Puikkonen, Kapteeni Tuuli ja Automaton.
Miten pelata historiallisessa pelissä eri aikakausien sukupuolijärjestelmiä ja niiden tuomaa valtadynamiikkaa niin, etteivät pelaajien sukupuoli tai pukeutumismieltymykset vaikuta lainkaan siihen, missä asemassa tai roolissa olevia hahmoja he saavat pelata?
Poltteleeko ajatus pelistä, jossa brittiläisen yläluokan ja palvelusväen edesottamukset törmäävät, kipinöivät ja tuottavat tarinaa? Haluatko roolipelata hovimestaria ja viedä peliä englantilaisen huumorin värittämiin kartanomiljöisiin? Toivoisitko, että roolipeli antaisi myös hiljaisemmille pelaajille enemmän valokeilaa ja puheaikaa? Näitä asioita kaipaavien markkinarakoon iskee Nysalor-kustantamon julkaisema, ja Mixu Laurosen kirjoittama Yes, Sir! -roolipelin toinen painos.
Ihmisen näköiset on 2020 alkava kaupunkipelisarja, joka kertoo harhamista, ihmisten joukossa elävistä olennoista, jotka ovat osin ihmisiä ja osin eläimiä. Pelisarjan tyylilaji on realistinen noir. Fantastisten elementtien suhteen jalat pidetään maassa kaurismäkeläisessä hengessä. Pelinjohtotiimissä on yhdeksän tekijää. Haku Ihmisen näköisiin alkaa marraskuussa 2019.
Ihmisen näköiset -pelisarjassa pyrimme toteuttamaan tiettyjä design-valintoja ja käytäntöjä. Kaikki niistä eivät ole uusia, mutta olemme kehittäneet niitä mielestämme selkeämmiksi ja kattavammiksi. Esittelen tässä artikkelissa niistä kolme: metatiedon kautta tarinallistamisen, uusien harrastajien tukemisen ja yhteisöllisyyden luomisen.
LOKIn Ropecon podcastia varten Pohjoisen Kirjeenvaihtajamme Elmeri Seppänen haastatteli roolipelisuunnittelija Ville “Burger” Vuorelaa. Ensimmäinen puolikas haastattelua on kuunneltavissa täältä.
Ville Vuorela on julkaissut roolipelejä jo vuodesta 1994 alkaen, ja 25 vuotta kestäneen julkaisija-uran aikana hänen teoksensa ovat kasvaneet tärkeäksi osaksi suomalaisten roolipelien tarinaa. Pelaajana, pelinjohtajana ja suunnittelijana kokemusta on vielä enemmän. LOKIn toimitusta kiinnosti ottaa selvää mitä Ville Vuorela hakee nykyään pelaamiselta ja pelinjohtamiselta, ja miten hän reflektoi uraansa.
Lokin Pohjoisen Kirjeenvaihtaja ja Ropecon-agentti Elmeri Seppänen ja päätoimittaja Massi Hannula tekivät conin aikana kaikkiaan yhdeksän haastattelua, jotka on koostettu Massin ja useiden vapaaehtoisten avulla podcasteiksi lukijoillemme.
Nyt podcastit on koostettu yhteen tähän postaukseen, josta ovat helposti kuunneltavissa. Listauksen jälkeen kiitämme paitsi podcastin mahdollistaneita, myös Patreon-tukijoitamme ja jaamme lisätietoa tämän vuoden Loki-bileistä.
Ropecon-sarja jatkuu ensi viikolla Ville ”Burger” Vuorelan podcast-haastattelua laajentavalla artikkelilla.
Freeform-roolipelejä voidaan käyttää kattoterminä kuvaamaan roolipelejä, jotka ottavat vaikutteita sekä pöytäroolipelaamisesta että liveroolipelaamisesta. Tämä pieni opas kertoo, miten freeform-roolipelien pelinjohtamisessa pääsee alkuun, millaisia asioita kannattaa huomioida ja mistä kannattaa etsiä pelimateriaalia.
Suomen Kulttuurirahasto lisäsi viimeisimpään apurahakierrokseensa pelit ensi kertaa erilliseksi taiteenalaksi, ja minä olin yksi niistä onnekkaista, joka saivat työskentelyynsä rahoitusta. Ainakin kaksi muutakin apurahaa osui larpintekijöille: Kaisa Kankaalle työryhmineen ja Mike Pohjolalle. Muista tuetuista peliprojekteista esimerkiksi Zuz Buchowskan Go Date Yourself vaikuttaa hurjan kiinnostavalta.
”Queerfeministisen liveroolipelisarjan toteuttamiseen”, lukee apurahapäätöksessä. Pelisarjan kärki on siinä, että se käsittelee liveroolipelaamista queerina identiteettityökaluna. Itse pelien sisällöt pyörivät muun muassa identiteettien, henkilösuhteiden, yhteisöjen, vastarinnan ja voimaantumisen teemoissa.
He heräävät. On vain he seitsemän hahmoa. Ja jokaisella on oma värinsä, johon he pukeutuvat. Värit ovat ruskea, oranssi, punainen, sininen, keltainen, harmaa ja vihreä. Melkein voin tuntea valkoisen värin heissä, mutta sen valkoisen sävyjä ovat peittäneet nuo edellä mainitut rikotut värit, jotka edustavat niitä seitsemää kuolemansyntiä, joihin ovat langenneet. Ei ole muuta kuin he. Tietämättömyyden polulla, etsien järjen valoa. Löydettyään ikääntyneiden sielujen polun he seuraavat sitä, ja löytävät tien päähän.
Ja siellä tien päässä odottavat väkivalta, hillittömyys ja vihamielisyys. Kolme hirmupetoa, vahtimassa Helvetin porttia. Tuomiten jonossa olevia. Tuomiten heränneet heidän teoistaan.
Viime syksynä starttasi projekti, jonka tavoitteena on ollut uudistaa kaikille larppaajille yhteisiä nettisivuja eli larp.fi -sivustoa. Projekti on nyt saatu siihen pisteeseen, että sivut voidaan julkaista ja kutsua kaikki larppaajat yhdessä kehittämään niitä eteenpäin!
Menneisyys on kivulias paikka: kollektiiviset ja yksilölliset hirmuteot ja traumat vaanivat siellä ja ovat jatkuvasti läsnä omassa elämässämme, halusimmepa sitä tai emme. Kulttuurimme ja nykyhetkemme rakentuu menneisyyden varaan tavalla tai toisella, positiivisesti tai negatiivisesti. Suomalaisessa kulttuurissa talvisodan henki on oma konseptinsa ja kiistelemme yhä sisällissotamme (nykyisin, arvovapain termi tosin lienee vuoden 1918 sota) oikeutuksesta, syistä ja seurauksista, näin esittääkseni muutaman esimerkin; ja tällaisen akateemisen kiistelyn lisäksi sisällissota jakoi kansan lahtareihin ja punikkeihin retorisella tasolla, mikä näkyy yhä kielenkäytössä ja ajatusmaailmassamme, kumpikin sana esimerkiksi tuppaa olemaan haukkumasana tietynlaisen aatemaailman omaavien ryhmien käytössä. Lue loppuun
LOKI 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.