Tämä valmisseikkailu sopii parhaiten fantasiapeleihin. Loki on seikkailun aiheena, juhlistamassa roolipeliblogi Lokia. Seikkailun tapahtumapaikka on rannikkokylä harvaan asutulla rannalla, jossa keskusvalta on heikko. Jossakin ei kovin kaukana meren takana on vahvempi valtakunta. Seutu elää sen verran syvällä barbariassa, että paikalliset ovat lukutaidottomia. Alkupeärinen tapahtumapaikka on Malaxin kylä Roudan maassa, mutta muuta peliä pelaava voi värittää tapahtumat pelimaailmaansa sopiviksi.
Tarina etsii muotoaan – Pispalan punainen ruuti 1942- skenaarion matka black box larpiksi
Idean synty
Tämän pelin syntytarina alkaa kotibileistä. Kaverin synttäreillä Arttu Hanska tuli kertomaan että järjestää Ropeconiin (2016) skenaariokilpailua ja kysyi olisko mulla jotain peli-ideaa jolla osallistua. Ensimmäinen vastaukseni oli ettei oikein ole ideaa eikä varsinkaan kokemusta freeform skenaarion tekemisestä, mutta siinä bileiden aikana idea sitten kuitenkin löytyi. Mieleeni nousi sinä keväänä lukemani Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä (Otava 1972) romaani ja etenkin sen kuvaus Tampeereella jatkosodan alussa toimineesta kommunistinuorten vastarintaryhmästä. Siinä olisi tarina jonka halusin kertoa. Myös idea siitä että yksi pelaajahamoista kuolee ja tämän pelaajaa pelaa Valtiollisen Poliisin kuulustelijaa loppukohtauksessa syntyi prosessin alussa sekä jonkin sortin äänestysmekaniikkojen käyttö tämän hahmon päättämiseksi. Lue loppuun
Alfacon 2019 – jotain uutta, jotain vanhaa
Alfacon on Otavan Opistolla 15.-17.2.2019 järjestettävä roolipelitapahtuma. Kirjoitan tätä tekstiä, koska olen pääjärjestämässä tapahtumaa Ola Revon kanssa. Tarkkasilmäinen myös huomaa, että viime vuonna tapahtuman nimi vielä kirjoitettiin α-con. Päädyimme nimen muuttamiseen, jotta viestintä olisi helpompaa ja tapahtuma löytyisi hakukoneilla paremmin. Lue loppuun
Pöytäpelien vahvuudet ja heikkoudet, osa 2: Pelinjohtajan rajat
Jokainen pelaaja löytää pelaamistaan peleistä varmasti kritisoitavaa ja jokainen pelinjohtaja on välillä paininut omien rajojensa kanssa. Pelinjohtaminen on kiistatta taito – tai tarkemminkin, joukko taitoja – joissa voi onneksi kehittyä paremmaksi. Iso osa tästä taitopaketista on kuitenkin ns. pehmeitä, vaikeasti määriteltävissä olevia taitoja. Eikä tätä taitopakettia opeteta juuri missään, vaan se on opittava yrityksen ja erehdyksen kautta.
Työpajassa todettiinkin, että yksi pöytäpelien heikkouksista onkin pelinjohtajan taitojen varassa oleminen. Lue loppuun
Ei saa sisältää gluteenia, pähkinää tai koivulankkua, ja sen pitää sopia mun FATMOD-ruokaohjelmaan
Tämä kirjoitus jatkaa Veemeli Miettisen mutinat-sarjaa.
Muistatko sinä, mitä viime larpissa oli ruokana?
En minäkään. Vaikka saatoin hyvin laittaa sen ruoan. Lue loppuun
Inessä skenessä
Aika ajoin nousee kysymys että mikä oikeastaan on tämä skene, josta koko ajan puhutaan. Ketkä siihen kuuluvat? Voiko sitä syödä? LOKIn tutkiva semilingvisti pyrkii vastaamaan kysymykseen. Lue loppuun
Hood – Hautakumpujen aave
Tällä vuosikymmenellä suomenkielisille pelimarkkinoille on tullut jyristen ja aikaisempaa suuremmalla volyymillä lapsille ja nuorille suunnattuja kotimaisia roolipelejä, joita leimaa vahva aloittelijaystävällisyys. Tätä sarjaa edustaa esimerkiksi roolipeli Hood. Se erottuu lähimmistä vastineistaan Myrskyn sankareista ja Astraterrasta erityisesti edullisemman hinnan ja lyhyemmän sivumäärän avulla. Vaikka pieni pehmeäkantinen vihko näyttää vaatimattomalta Astraterran kovakantisen järkäleen tai Myrskyn sankareiden laatikon rinnalla, niin Hood esittelee roolipelaamisen tuoreella ja havainnollisella tavalla ja tarjoaa helposti opettavan pelisysteemin, joka tukee kattokruunuissa roikkumista.
Sinä vuonna 1918
Soolopelit ovat roolipelien erikoistunut muoto, joita pelataan yhdellä pelaajalla ilman pelinjohtajaa. Tietokonepelien kehitys on painanut sooloseikkailukirjallisuuden tiukasti marginaaliin roolipelikentässäkin, mutta niin vain tänä vuonna Gummerukselta ilmestyi sisällissodan muistovuoden teemaa kumartava Mike Pohjolan valitse oma tarinasi -tyylinen romaani Sinä vuonna 1918.
Demeter – larppaamista purjelaivassa Itämerellä marraskuussa
Vietin 8.-11. marraskuuta pitkän viikonlopun osallistuen saksalaiseen Demeter-larppiin. Pelissä käydään läpi Bram Stokerin Draculasta tutun Demeter-laivan matka Transylvaniasta Englantiin. Kuten esikuvassaan, ei myöskään pelin aluksella ole perille päästessä enää ketään elossa. Peli ottaa vapauksia kirjaan nähden ja laivalla on miehistön lisäksi myös muita matkustajia, myöskin yksi kerrallaan katoavien merimiesten sijaan kaikki hahmot menehtyvät vasta pelin viimeisten tuntien aikana. Epämääräisen kauhun läsnäolo on säilytetty joten itse kreiviä ei pelissä suoraan kohdata ja hahmojen kohtalon sinetöi todennäköisemmin joku kanssamatkustajista, tai nämä kuolevat oman kätensä kautta.
Montako roolipelaajaa Suomessa on?
Selvitys paljastaa, että roolipeliharrastus on nuorta ja elinvoimaista.
Monet ovat miettineet, kuinka monta roolipelaajaa Suomessa on. Kysymys ei ole aivan helppo, sillä roolipelaaminen tapahtuu enimmäkseen pelaajien kodeissa eikä visiittiä pelikauppaankaan välttämättä tarvita: peli voi olla itse keksitty tai vuosikymmeniä sitten hankittu. Niinpä tapahtumien kävijäluvut tai pelien myyntimäärät eivät ole hyviä mittareita. Lisäksi yksi myyty roolipeli riittää kokonaiselle peliporukalle – tai useammalle.
Pohjalukuna voidaan kuitenkin käyttää vaikka Ropeconin 4 100 henkilön kävijäennätystä vuonna 2016 ja Myrskyn sankareiden vähän yli 3 000 kappaleen myyntiä. Roolipelaajia on varmasti siis tuhansia, mutta onko kymmeniätuhansia? Tai jopa satojatuhansia?
LOKI 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.