Historiallisen liveroolipelin ABC

Mikä tekee historiallisesta liveroolipelistä historiallisen?

Suomessa on pelattu monia historiallisia liveroolipelejä. Siikalahti, Harmaasusien monet larpit ja useat muut historialliset liveroolipelit ovat esimerkkejä siitä, että Suomessa osataan tehdä historiallisia liveroolipelejä. Kuitenkaan historiallisen pelin teoriaa ei ole käsitelty suomalaisessa larp-skenessä juuri ollenkaan. Jos sinua, arvon lukija, kiinnostaa tehdä historiallista liveroolipeliä, mutta et tiedä historiasta juuri mitään, tämä artikkeli on sinua varten. Tässä artikkelissa kerron mitä pelinjohtajan on ymmärrettävä historiasta, jotta liveroolipeli voi olla historiallinen. Vaikka peli sijoittuisi menneisyyteen, se ei ole historiallinen, jos peli ei täytä historiallisuuden kriteereitä.

Lue loppuun

Pieni taverna suuressa maailmassa – Rajakatseen tavernapelit

Alla oleva selonteko on yhden pelinjärjestäjän ja pelinkirjoittajan subjektiivinen näkemys Rajakatse-peleistä ja niiden olemuksesta. Täysin tyhjentävää ja kattavaa kuvausta tähän mennessä yli kahdenkymmenen vuoden mittaisesta pelisarjasta on hankala esittää, kyseessä on enemmänkin lyhykäinen johdatus aiheeseen. Mm. Rajakatseen omilta kotisivuilta sekä wikipediasta löytyy tietoa Rajakatse-jatkumoa ja pelejä koskien. Kaikki jatkokommentit ja kysymykset tätä artikkelia ja pelejämme koskien otetaan kiitoksella vastaan.

Lue loppuun

Velhokoulun lumoissa

Olin larpannut viimeksi joskus 90-luvulla, kun kuulin College of Wizardrysta, velhokoulularpista puolalaisessa linnassa. Useampi tuttuni oli käynyt jossain kolmesta ensimmäisestä pelautuksesta syksyllä 2014 ja keväällä 2015, ja kaikki hehkuttivat sitä upeaksi kokemukseksi. Olin jo pitkään miettinyt palaamista larppaamisen pariin, mutta en vaan ollut saanut aikaiseksi. Selattuani hieman pelin nettisivuja, jokseenkin mielijohteesta, ostin lipun syksyllä 2015 pelattavaan College of Wizardry 6:n. Palaisin vanhan harrastuksen pariin vähän isommalla ryminällä (tai ainakin budjetilla) kuin olin ajatellut.

Lue loppuun

Figuuriroolipelaamista – eli miten miniatyyripeliä hyödynnettiin roolipelissä

Viime vuosina olen pelannut tai pelauttanut kolmessakin kampanjassa, jossa miniatyyripeli ja roolipeli ovat lyöneet kättä ja tuottaneet luovan hybridin. Näissä kaikissa paino on ollut silti roolipelaamisessa, ja siksi kerron aiheesta tässä laajemmallekin lukijakunnalle. Jutussa viittaan lähinnä figupeleihin nimeltä Blood Bowl ja Heroclix, mutta käyttämääni metodia voi hyödyntää roolipeleissä laajemminkin.

Alkuperäinen idea oli yhdistää kummankin pelityypin parhaat puolet. Ensimmäinen kampanja onnistui niin hyvin, että käytin samaa metodia toisessakin pelissä.

Lue loppuun

Kimppakyyti – Sinne ja takaisin

Saadessani ajokorttini vuonna 2008 ei ollut riemulla rajaa. Nyt pääsisi harrastuksiin ilman ongelmia ja saisi kaikki kaveritkin kyytiin! Tänä päivänä helmikuussa 2018, kymmenen vuotta myöhemmin, on hyvä jos suostun vaimoni ottamaan kyytiin.

Tässä kirjoituksessa käsittelen larppaajille todella tuttua asiaa nimeltä kimppakyydit. Toivon, että tämän lukemisen myötä ihmiset ymmärtävät paremmin kuskeja, ja ettei se auto ole maaginen esine, joka käden heilautuksella ilmiintyy paikasta toiseen. Lisäksi kuljettaja on vain kuolevainen, joka haluaa olla avuksi.

Lue loppuun

Haikala vesielementaalissa

Internetin päättymätön virta hetken huvituksia tarjoili jokin aika sitten eteemme kuvan hämmentyneen oloisesta haista lonkeroisen ja läpinäkyvän olennon sisällä. Selventävä kuvateksti kuului:

Druid: “Can I summon a shark inside a water elemental?”
DM: “…I don’t see why not.”
Everyone. “This is the greatest thing that has ever happened.”

Tämä nostaa aika monta kysymystä. Onko tämä oikeasti sääntöjen mukaista? Mikä motivoi druidin tekemään näin? Pärjääkö hai vesielementaalin sisällä? Aiheesta nousi paljon keskustelua, joten Lokin toimitus pyysi minulta vastauksia.

Lue loppuun

Kirjeitä Heittämättömän Arwan Killasta

20 vuotta HAKkia

Heittämättömän Arwan Kilta – tuttavallisemmin HAK – perustettiin vuonna 1997 Mikkelin legendaarisen Angela Kebabin pöydän ääressä. Jäseniä oli tuolloin 4 hengen pöytäkunta, mutta jo vuoden päästä jäsenmäärä oli noussut 80 paikkeille ja postituslistalla oli runsaampi 200 nimeä. Yhdeksänkymmentäluvun tyylillä ensimmäiset pelit olivat teini-ikäisten innolla rustaamia minipelejä 20-30 hengelle, joiden järjestämistä helpotti hyvät suhteet paikalliseen nuorisotoimeen, jonka kautta useimmat pelipaikat varattiin vaikka päivää aikaisemmin.

Lue loppuun

Loppubriiffi – muistakaa puhua vain kaksi(kymmentä) minuuttia per nassukka!

”Miten saatoit jättää tämän kertomatta vuosiksi?”
”En kai ollut valmis.”
”…”

”PEEEEEEELII MHYOOOOOOOOHIIIIIIIIII ÄÖÄÖÄÖÄÖÄÖÖÖÖ!”
”Joo peli ohiiiiii! Hooooould! Ähööööö!”

”No niin ryhdistäytykää ja ryhmittäytykää tuohon 30hlö vetävään saliin kaikki 60 pelaajaa. Loppubriiffin alkuun viisi minuuttia!”
”Täh?”

 

Onko tuttua? Onko tuttua, mitä häh? Sitä on juuri pelannut ties kuinka kauan, kuudesta tunnista jopa ehkä moneen päivään. Suomalaisen larppaajan on ainakin vertaispalautteen perusteella upottava sinne larpin immersioon kuin Joukahainen aapasuohon. Ja sitten ilmeisesti sieltä on singahdettava tuhannen tulisen auringonsäteen nopeudella pois kun loppubriiffi alkaa. Ja sitten muuten TEPRIIFFATAAN.

Lue loppuun

Kultainen lohikäärme

Kultainen Lohikäärme on Ropecon tapahtuman vuosittain jakama palkinto “pitkäaikaisesta työstä roolipelien, miniatyyripelien, korttipelien tai lautapelien saralla tai ansiokkaasta työstä pelikulttuurin kehittymisessä tai kehittämisessä.” Palkinto jaettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2003, ja sen asema suomalaisen roolipelaamisen tunnustuspalkintona on kasvanut vuosi vuodelta. Vuonna 2017 tunnustuksen sai pitkän linjan skenekehittäjä ja liveroolipeliaktiivi Johanna Koljonen. Lue loppuun